Minulla on ollut hyvä olla. Olen hymyillyt paljon, olen tehnyt paljon asioita, olen jopa tuntenut onnea. Mitä ihmettä tämä nyt on? Missä on mieleni mustuus, sieluni suru?
On hämmentävää tuntea ihan oikeaa onnea, vaikkakin hetkittäin. En muista, että minulla olisi ollut pitkään aikaan tällainen olo, näin tasapainoinen, hyvä ja energinen. On ihanaa saada aikaiseksi kaikenlaista, on ihanaa tuntea olevansa ihan hyvä, osaava ja ei-kovin-tyhmä. Olen todellakin nauttinut näistä hetkistä täysin siemauksin, koska tiedän jo kokemuksesta, että niitä huonojakin aikoja tulee, ihan varmasti. Onneen pitää tarttua silloin, kun sitä on tarjolla.
Tiedän, että kevään mukana tuoma valo ja lämpö ovat yksi syy hyvään olooni. Olen aina pitänyt keväästä, siitä, kun lumi ja jää alkaa väistyä auringon käskystä, linnut laulavat ja luonnon vihreys alkaa kurkistella talven runtelemasta maastosta. Silloin minunkin on mukavampaa mennä ulos ja nauttia, ja juuri ulkoilu on minulla yksi avain parempaa oloon.
Lisäksi minulla on nyt ideoita tulevan varalle. On hyvin mahdollista, että mikään yritelmistäni ei onnistu, mutta onpahan minulla ainakin ollut selkeitä suuntia, joita kohden hapuilla. Eijei, ei hapuilla, vaan määrätietoisesti suunnata, kulkea tavoitetta kohti ja ottaa se. Jos johonkin uskoo oikein oikein oikein kovasti, niin kyllä se onnistuu. Näin olen päättänyt uskoa :)
4 comments:
Kevätaurinko tekee kyllä ihmeitä :). Ja se, että on joku tavoite. Ihmisellä on hyvä olla edes jotain tavoiteltavaa, se pitää liikenteessä. Olen kovin onnellinen puolestasi, ja toivon että hyvä olo jatkuu :). Tuleehan niitä huonojakin hetkiä, mutta silloin kannattaa muistaa että nekin ovat ohimeneviä :).
Kiva :) Olen samaa mieltä tuosta, että ihmisellä on hyvä olla jotain tavoiteltavaa, edes jotain pientä. Paikalleen täysin jämähtäminen tekee monet onnettomiksi, vaikka asiat olisivatkin hyvin... se on jotenkin outoakin, koska luulisi asioiden järjestyksessä olemisen tuovan onnea.
Kunpa muistaisikin tuon, että huonot hetketKIN ovat ohimeneviä, ja että ei niihin kannata takertua vaan antaa niiden tulla ja mennä...
Toivon niin kovasti, että tämä energisyys jatkuisi. On ihanaa saada aikaiseksi paljon, on ihanaa, kun on tavoitteita yms.
Kevätaurinkoa sinullekin :)
Loistavaa! Pienten valonpilkahdusten tullessa onneksi muistaa senkin, että niitä tulee aina. Ihan aina. Kun vaan jaksaa odottaa.
Paikalleen jämähtäminen kai tuo sitä surua ja mustuutta.Koska se ei ole koskaan pysyvää. Jos tavoittelee asioiden 'järjestyksessä' olemista enemmän kuin mitään muuta, tulee aina pettymään koska mikään muu ei ole varmaa kuin muutos. Mutta muutos voi olla myös positiivinen asia.
Niin, kun muistaisikin sen, että valonpilkahduksia tulee aina, jos pitää silmänsä auki. Tuo on vain niin vaikea muistaa joskus.
On totta, että elämässä ei voi olla aina paikallaan. Jotain muutoksia tapahtuu aina, mutta ehkä se idea onkin siinä, että itse voi tehdä hallittuja, toivottuja muutoksia sen sijaan, että niitä muutoksia vain tapahtuisi.
Lisäksi minusta tuntuu, että ihminen on tehty tekemään jotain. Paikalleen jämähtäminen voi sikäli tehdä onnettomaksi... vaikka toki on ihmisiä, jotka nauttivat asioiden muuttumattomuudesta.
Post a Comment