Ei, ei kesä väsytä, kun vastahan tässä on vauhtiin päästy! Ihmettelen vain sitä, miten minua voikin väsyttää ja uuvuttaa näin paljon juuri nyt, kun on valoisaa, töissä on leppoisaa ja vapaa-aikaa on normaalia enemmän. Välillä en malta nukkua, joten se selittänee jotain, mutta silti jonkinlainen outo uupumus painaa mieltä ja kehoa niin, että en jaksa suorassa istua ja ajatukset tuntuvat kulkevan kuin esteradalla ilman kykyä hypätä. Raskasta.
Olen ollut yllättävän stressaantunut, vaikka stressinaiheet ovat lähinnä oman pääni keksintöjä. Selkääni särkee, korvassani suhisee ja kurkkukin oireili vielä muutama päivä sitten. Oloni on kokonaisvaltaisesti jotenkin omituisen kehno, nuutunut ja poissaoleva, vaikka sairas en kai olekaan. Lenkillä pystyn käymään ja se tuntuukin mukavalta ja jopa voimia riittää, mutta muulloin kolottaa, väsyttää ja alakulottaa.
Kai tämä jonkinlaista stressiä on kuitenkin olevinaan. On ollut nimittäin vaikea ottaa rennosti ja nauttia. Jotenkin tuntuu, että täytyisi nauttia kesästä enemmän... mutta siis miten? Eikö juuri se, että voi olla tai olla olematta, möllöttää tai olla möllöttämättä ole juuri se, mikä on sitä kesäolemista? Miksi pitäisi suorittaa, kun elämä kulkee eteenpäin rennommallakin otteella? Niin, helpommin sanottu kuin tehty. Mieleeni on jotenkin jäänyt stressin levy soimaan ja junnaamaan samaan kohtaan, mihin mielikin jo alkaa tylsistyä. Syystäkin.
No, toivottavasti nyt viikonlopun myötä pystyisin ottamaan rennommin ja sen myötä erilaiset kolotukset ja oudot oireet jäisivät pois ja pystyisin taas nauttimaan kesästä rennommin. Hyvää viikonloppua!
4 comments:
Ikävää tuollainen puolikuntoisuus & väsymys. Toivottavasti voimasi palautuvat pian!
Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna kirjoittavat tämän päivän hesarin viikkoliitteessä loman paradoksista: Haluammeko, että loma on tapahtumia täynnä vaiko että lomalla ei tapahdu mitään? Kumpaakin!
En tiedä, mitä pitäisi tehdä välttääkseen tuon ristiriidan. Valitako jompi kumpi, se, joka sopii omalle luonteelle. Minua ainakin harmittaa paljon, että olen menettänyt taidon olla tekemättä mitää. Jos siinä onnistuu vaikka muutaman tunnin pätkän, tuntuu hyvältä, hei, lomalta!
Kas, sepä se. Kun stressi on jatkunut riittävän pitkään, siitä ei ehdi toipua parissa päivässä. Usein ihmiset sairastuvat heti loman alkajaisiksi, jos ovat olleet pitkään liian kiireisiä. Se on kumma, muttei kiva.
Toivottavasti viikonloppu on kuitenkin tuonut helpotusta eloon ja oloon :).
Ipo: kiitos! Sitä toivon itsekin ja pyrin toimimaankin mahdollisimman "itseäni elvyttävästi".
Aamu: olen myös menettänyt/menettämässä taidon olla tekemättä mitään. Viikonloppuna sitä kokeilin ja se kyllä maistui hyvältä: ehkä saan ujutettua sitä lomallenikin?! On minulla lomasuunnitelmiakin, mikä on hyvä asia, koska se tuo vaihtelua arkeen.
Ongelmani on näköjään nyt sekin, että en oikein viihdy lomallani kotona. Siellä en vain osaa ottaa rennosti eikä ympäristökään ole missään määrin viihtyisä ja mieltäni lepuuttava. Osaan ottaa rennommin ihan jossain muualla, mutta harvemmin pääsee sellaisiin itseäni miellyttäviin maisemiin.
Lomalla tuntuu kyllä välillä uskomattoman hyvältä olla tekemättä mitään. Yritetään pitää siitä taidosta kiinni, koska ei jatkuva suorittaminenkaan tee hyvää. Maailma ei ole koskaan valmis, vaikka kuinka rehkittäisiin.
Hehkuvainen: Sairastuminen ei tosiaan kivaa ole. En onneksi varsinaisesti (=fyysisesti) ole ollut kipeä, mutta muuten olo on ollut tosi vetämätön. Viikonloppuna oli onneksi hyvätkin hetkensä, jolloin lojuin mitään tekemättä - se oli aidosti Tosi Kivaa! Tuskin maltan odottaa, koska pääsen taas vain olemaan :)
Hyvää kesän jatkoa teille! :)
Post a Comment