Wednesday, July 22, 2009

Kotona on hyvä ja huono olla

Minä viihdyn kotona, vaikka kotini ei ympäristönä mikään unelmapaikkani olekaan. Se on kuitenkin oma pieni reviirini ja paikka, jossa saan olla rauhassa ja oma itseni. Silti kaipaan elämääni hieman liikettäkin eli siis sitä, että voisin välillä käydä jossain muuallakin. Erityisesti näin kesällä kuuma, ankeahko asunto ei houkuttele.

Yllättäen olen viime aikoina päässyt hieman liikkeelle. Minulla ei oikeastaan ole juuri paikkoja, joissa vierailla, joten tällainen viime aikojen pienen pieni aktiivisuus on tosi poikkeavaa. Minulla on kuitenkin ollut pääasiassa kivaa ja mielikin on virkistynyt. Täytyy kai yrittää kehitellä jotain muutakin kodin ulkopuolella tapahtuvaa aktiviteettia, jota voisi tehdä vaikkapa yksinkin, ilman että täytyisi olla tuttavia jollain toisella paikkakunnalla.

Pelkästään kotona oleminen jotenkin jumittaa, varsinkin mielen. Maailma supistuu pieneksi piiriksi kodin, kaupan ja työpaikan välille ja se ei tunnu hyvältä eikä terveeltä. Tarvitsen väljempää tilaa ja uusia maisemia, jotta mieleni saisi mielialaa ylläpitäviä virikkeitä. Suomi on kesällä mukava ja kaunis paikka, joten kannattaa kierrellä paikkoja, jos vain vain.

Hmm... täytyy todeta, että näihin pienen pieniin aktiviteetteihini liittyy hieman sosiaalistakin ulottuvuutta - minua on siis piristänyt sekä kotoa poissa oleminen että sosiaalisuus. Harmi, että tuollaisen järjestäminen normaaliarkeen on niin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Erityisesti talvella, kun on pimeää ja kylmä, ei usein vain jaksa lähteä mihinkään.

8 comments:

LL said...

Itse olen viime aikoina todella ymmartanyt mita tarkoitetaan kun "seinat kaatuu paalle". Alkaa asunto tuntua vankilalta minne pitaa aina palata. Pitaa vissin hommata elama...

Kyösti said...

Koti onkin vaarallinen paikka. Kannattaa keksiä jotain tekemistä kodin ulkopuolelta, olen huomannut että se kannattaa.

Nan said...

LL: joo, ei ole hyvä, jos kodista muodostuu vankila. En tosin tiedä, miten se elämäksi kutsuttu juttu hankitaan, kerro jos keksit! Minua ahdistaa kotona myös se, että siellä on AINA tekemistä (eli siivoamista), joka ei ole useinkaan mitään mukavaa.

Kyösti: yritän keksiä. Se vain näyttää olevan aika vaikeaa nykyisessä asuinympäristössäni.

trina said...

Talvella ei todellakaan tule lähdettyä kotoa mihinkään. Inhoan pimeää ja yksin en mielelläni lähde silloin minnekkään.

Ihmissuhteitten luominen on aika raskasta. Olen huomannut sen tänne uudelle paikkakunnalle muutettuamme. En osaa tutustua ihmisiin! Ihmisiin voi tietysti tutustua harrastusten parissa, mutta jos ei ole sellaista sosiaalista tyyppiä, sielläkin voi jäädä sivustakatsojaksi. Vaikka mulla on mies, olen paljon yksin kotona ja kaipaan muutakin seuraa, ystäviä.

Itse koetan aina lähteä kotoa edes jonnekkin, yleensä pyörällä tai kävellen tai jollain kulkupelillä luontoon. Välillä on vain kiskaistava itsensä ulos niistä samoista ympyröistä. Matkustettava vaikka yksin päiväksi lähipaikkakunnalle. Kotiinkin on helppo "laitostua" olemaan.

LL said...

Nan:

Hmm, uusi nakokulma :). Siivota voisi tosiaan useammin. Ehka minulle tulee sellainen olo, etta eiko minulla tosiaan ole parempaa tekemista?

Lupaan kertoa. Googletus tuotti www.elama.org. Joopajoo...

Nan said...

Trina: talvella täytyy vielä lisäksi huomioida enemmän varusteet, jotta ulkona pärjää, eli raahata vaatetta reilusti mukana ja silti voi palella (tai kastua). Joka puolella on pimeää ja ankeaa, joten mitäpä sitä mihinkään lähtemään.

Ihmisiin tutustuminen on kyllä taitolaji. Minäkin olen harrastanut vaikka mitä vuosien varrella, mutta ihmisiin tutustuminen ei ole onnistunut. Muilta se on näyttänyt kyllä luonnistuvan, joten kai se on taidoista kiinni :(

Onneksi tosiaan yksinkin voi tehdä yhtä ja toista ja kannattaakin tehdä, jotta ei tosiaan laitostu.

LL: yksin kotona tulee kyllä sellainen olo, että eikö ole parempaa tekemistä eli tulee tunne elämän ohi menemisestä.

Eipä tuo elämän hankkimisen suuri mysteeri ratkennut tuostakaan www-osoitteesta... :)

trina said...

Tuo elama.org oli mainio :D Sain siitä pienen hepulin!

Nan said...

Trina: niin on, jollakin on välähtänyt :D