Kotona on hyvä ja huono olla

Minä viihdyn kotona, vaikka kotini ei ympäristönä mikään unelmapaikkani olekaan. Se on kuitenkin oma pieni reviirini ja paikka, jossa saan olla rauhassa ja oma itseni. Silti kaipaan elämääni hieman liikettäkin eli siis sitä, että voisin välillä käydä jossain muuallakin. Erityisesti näin kesällä kuuma, ankeahko asunto ei houkuttele.

Yllättäen olen viime aikoina päässyt hieman liikkeelle. Minulla ei oikeastaan ole juuri paikkoja, joissa vierailla, joten tällainen viime aikojen pienen pieni aktiivisuus on tosi poikkeavaa. Minulla on kuitenkin ollut pääasiassa kivaa ja mielikin on virkistynyt. Täytyy kai yrittää kehitellä jotain muutakin kodin ulkopuolella tapahtuvaa aktiviteettia, jota voisi tehdä vaikkapa yksinkin, ilman että täytyisi olla tuttavia jollain toisella paikkakunnalla.

Pelkästään kotona oleminen jotenkin jumittaa, varsinkin mielen. Maailma supistuu pieneksi piiriksi kodin, kaupan ja työpaikan välille ja se ei tunnu hyvältä eikä terveeltä. Tarvitsen väljempää tilaa ja uusia maisemia, jotta mieleni saisi mielialaa ylläpitäviä virikkeitä. Suomi on kesällä mukava ja kaunis paikka, joten kannattaa kierrellä paikkoja, jos vain vain.

Hmm... täytyy todeta, että näihin pienen pieniin aktiviteetteihini liittyy hieman sosiaalistakin ulottuvuutta - minua on siis piristänyt sekä kotoa poissa oleminen että sosiaalisuus. Harmi, että tuollaisen järjestäminen normaaliarkeen on niin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Erityisesti talvella, kun on pimeää ja kylmä, ei usein vain jaksa lähteä mihinkään.