Monday, July 13, 2009

Liikaa uutisia ja "tuksuja"

Nykyäänhän uutisia tulvii monesta erilaisesta lähteestä suorastaan jatkuvana virtana: netistä, sanoma- ja muista lehdistä, TV:stä ja radiosta. Minä seuraan usein uutisia Amppareiden kautta (siis silloin, kun olen tietokoneen ja netin ääressä), mutta toisaalta se ei tunnu oikein hyvältä: minulle tulee sellainen olo, että olen jatkuvasti kiinni jossain, "sitoutunut" tietovirtaan, joka syytää kaikkea mahdollista tietoisuuteeni ja omalle henkilökohtaiselle reviirilleni.

Minä toki nautin uutisten lukemisesta ja seuraamisesta: viikonloppujeni suuri ilo on herätä aamulla hitaasti ja lukea sanomalehteä vielä hitaammin höyryävä teekupponen kädessä. Siitä tulee rento olo, ja samalla saan mielelleni jotain leppoisaa askarreltavaa rajoitetun uutispaketin ääressä.

Netin uutisvirta on ihan eri asia kuin sanomalehti. Sanokaa minua vanhanaikaiseksi, mutta olen huomannut nauttivani huomattavasti enemmän painetun tekstin lukemisesta juuri siinä asennossa, kun kulloinkin satun haluamaan, kuin nopeasta bittivirrasta jonkin koneen parissa (joitain nettilehtiä on kyllä mukava seurata). Painetun sanan voi annostella itselleen sopivammin kuin sähköisen, ja siinä on helpompaa rajata se, mitä haluaa nähdä ja mielessään käsitellä. Tokihan jostain jää paitsi, kun ei jatkuvasti seuraa viimeisimpiä uutisia, mutta huonontaako se elämänlaatua? Tuskin. Joskus on yksinkertaisesti parempi olla tietämättä jotain.

"Tuksu lihoi 10 kiloa" oli uutisotsikko, joka laittoi mietityttämään, että haluanko oikeasti seurata tuollaisia uutisia. En. En halua tietää mitään joistain "tuksuista" ja vastaavista, vaan rajoittaa mahdollisimman paljon seuraamiani uutisia omiin mielenkiinnon kohteisiini. Kyse on paljolti myös valinnoista, mihin vähän aikansa haluaa käyttää, ja minä en haluatehdä itsestäni kiireisempää ja stressaantuneempaa jonkin (turhien) uutisten seuraamisen vuoksi. Siis vähemmän uutisia, mutta enemmän oikeita ja itseäni kiinnostavia uutisia, kiitos!

4 comments:

AAMU said...

Olen huomannut, että entistä enemmän haluaa suojata itseään maailman uutisilta. Siksi katsoo mieluummin valitsemiaan (klassisia) sarjoja ja elokuvia dvd:ltä. Sanomalehti, tuo rauhaisa aamutuokio kahvin ja lehden seurassa, peittoaa kirkkaasti nettin uutistarjonnan. Netti tekee levottomaksi, ehkä siksi, että se on rannaton, vailla tunnistettavia, turvallisia piirteitä, sillä ei ole alkua eikä loppua eikä tule.

Yhdessä asiassa netti on oivallinen, nimittäin lehtien yleisöosastokirjotteluun se tarjoaa notkean ja nopean väylän. Ja tietysti tietoa voi hakea monipuolisesti, jos tietää, mitä on etsimässä.

Nan said...

Kirjoitat tosi osuvasti tuntemuksista, joista itsekin yritin haparoivasti kirjoittaa :)

Sehän se netissä vika onkin, että se on rannaton, vailla rajoja, laadultaan kirjava ja "liian täynnä kaikkea". Siitä ei saa otetta. Jos olisi loputtomasti aikaa, se ei ehkä haittaisi, mutta vähäisellä vapaa-ajalla moiseen loputtomaan suohon ei halua upota ja jotenkin minusta tuntuu, että en edes halua tietää "kaikkea". Tulee turvallisempi olo, kun itselleen tunkeva tieto on jotenkin rajattua.

Olen alkanut myös rajata TV:n tarjontaa eli katselen ohjelmia tosi valikoiden. DVD:iden lisäksi itselläni on käytössä tosin tallentava digiboksi, mutta tavoitteenani on kyllä olla mahdollisimman vähän TV:n ääressä.

Olen samaa mieltä, että yleisönosaston kirjoitteluun netti on mitä mainioin kanava!

Hehkuvainen said...

Joo, hieman turhan paljon on netissä noita "uutisia". Oranki karkasi häkistä - katso video! Huh mitkä bikinit, Pamela - katso kuvat! Vältän, jos vain suinkin kykenen.

Välillä on tietysti ihan hauska harrastaa vähän sosiaalipornoa ja tirkistellä kummallisuuksia, mutta silloin kun minä haluan uutisia - sellaisia ihan oikeita uutisia - luen kyllä mielummin lehteä. Harmi, ettei minulle juuri nyt tule Aamulehteä. Kaipaan sitä kovasti.

Nan said...

Hehkuvainen: sosiaalipornolle suotakoon omat hetkensä :) Kyllä minäkin hömppäuutisia joskus pysähdyn selailemaan, omasta vapaasta tahdostani, mutta en halua niiden pomppivan luvatta tontilleni.

Aamulehden saa opiskelijahintaankin (olisikohan se puoleen hintaan?), mutta onhan sekin iso raha ja varsinkin opiskelijalle.