Kapinoin aamulla kelloelämää vastaan: en noussut ylös, en vain pystynyt. Arkipyhien myötä normaali arkirytmini on mennyt sekaisin, joten olen ollut aamuisin normaaliakin väsyneempi. Tänään sitten oikein hermostuin, kun heräämisen aika oli: ei ihmisen oikeasti kuulu kammeta itseään sängystä ylös umpiväsyneenä tekemään jotain joutavaa (tai oikeastaan ei mitään)! No, onneksi ei tarvinnut olla mihinkään tiettyyn aikaan missään, joten sain "kapinoida" rauhassa.
Joulunaikaan koin jostain syystä vahvoja lannistuksen tunteita. Teki mieli laittaa hanskat tiskiin koko elämäni suhteen (eli alistua loppuelämän kestävään arkiankeuteen), erittäin vahvasti. En tiedä, mistä moiset tunteet tulivat, kun kerrankin oli aikaa levätä ja vain olla. Sen jälkeen olen kuitenkin taas ollut pirteämpi, jopa tosiaan siten, että mieleni intoutuu kapinoimaan vallitsevia olosuhteita kohtaan, mikä taas ei ole hyvä asia. Pitäisi painua takaisin ruotuun, hallittuna ja hillittynä, vaikka mieli hillittömäksi hinkuisisikin. (Oikeasti olisi kiva antaa mielen olla villi ja vapaa eikä alistunut ja hallittu, mitä arki vaatii.)
---
Hyviä asioita viime aikoina on ollut pakkaset ja hiihtäminen. Olen nauttinut ihan suunnattomasti siitä, että on kunnon talvi ja kaiken lisäksi uskomattoman kaunista. Pakkasista huolimatta olen hiihtänytkin ja huomannut, että kylmyydessä pärjää hyvillä varusteilla. Vilukissasta on kuoriutunut kylmyyttä jopa jotenkin sietävä yksilö!
No comments:
Post a Comment