Tuesday, January 26, 2010

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Aloitin trilogian kuuntelemisen äänikirjana, mutta ensimmäisen osan puolivälin jälkeen vaihdoin kirjaan. Vaikka kuunteleminen mukavaa olikin, se vei lukemista enemmän aikaa ja vaati enemmän keskittymiskykyä. Itselleni sopii parhaiten rauhallinen hetki ja kirja. Siispä jatkoin lukemista, joka loppujen lopuksi venyi kesälomasta jouluun.

Pidin trilogiasta kovasti ja suosittelen sitä kaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille! Kirjassa pääsee seuraamaan Koskelan suvun tarinaa 1800-luvun loppupuolelta aina 1950-luvun alkupuolelle ja siinä sivussa näkee melkoisen siivun myös Suomen historiaa ja kehitystä. Vaikka olen historian tuntini käynyt, niin jotenkin tällainen tarinamuotoinen historian "eläminen" koskettaa ja avartaa ajattelua enemmän - vaikkakin sanotaan, että kirja onkin fiktiivinen eikä sitä sinällään voi pitää historian kuvauksena. Koin kuitenkin itsekin kasvavani kirjan mukana, mikä on tarinalta aina iso saavutus!

Itse näin kirjassa jonkinlaisia elämänoppejakin, vaikka tuskin niitä tarkoituksella on sinne "laitettu". Tai mistäpä sen tietää, ehkä onkin? Joka tapauksessa opin kirjasta ainakin sen, että elämää ei voi liikaa suunnitella ja varmistella, koska sattumallakin on sijansa suunnitelmissa. Kirjan sattumia ovat julmat sodat, jotka vaikuttavat merkittävästi Koskelan suvun tarinaan.

Kirjassa on upeaa myös erilaisten henkilöhahmojen kirjo. Pieni kyläyhteisö sisältää monenlaista porukkaa ja sitä on vain siedettävä, jotenkin on tultava toimeen. Elämä etenee omalla painollaan, työtä tehden ja parempaan pyrkien, mutta kuitenkin inhimillisenä ja epävarmanakin. Ahkeruus, järkevä tulevaisuuden suunnittelu ja omistaan huolta pitäminen näyttävät kuitenkin olevan tie, joka kannattaa. Taitaa nuo samat elementit olla nykyäänkin avain vähintään siedettävään elämään.

Kirjasta voisi oppia myös sen, että ahneus, itsekkyys ja luokkaerojen kasvattaminen eivät kannata. Eriarvoisuus synnyttää aina katkeruutta, joka voi jossain muodossa räjähtää käsiin - mutta jostain syystä erityisesti hyväosaiset omassa yltäkylläisyydessään eivät näe omia seiniään pidemmälle, vaan kuvittelevat kaiken olevan niin kuin pitääkin, aivan kuin heillä olisi suurempi oikeus hyväosaisuuteen kuin jollain toisella fiksulla ja ahkeralla ihmisellä. Toisaalta kirjasta näkee myös laiskuuden ja turmiollisten elämäntapojen vievän elämää pitkin liukasta alamäkeä. Nämä ovat tuttuja elementtejä myös nykyaikana.

Niin paljon on vuosikymmenien aikana muuttunut, osa parempaan ja osa huonompaan suuntaan, mutta tietyt elämän asiat ja arvot taitavat olla ja pysyä. Se olisi hyvä muistaa.

3 comments:

korianteri said...

Tuon olen minäkin aikonut lukea. Kuulostaa siltä, että kannattaisi.

Ehkä kuitenkin teen sen vasta nykyisen ikuisuusprojektini, Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä' jälkeen...

Varis Vetelä said...

"Tuon olen minäkin aikonut lukea. Kuulostaa siltä, että kannattaisi."

Proust on tylsä Linnaan verrattuna. Täällä pohjantähden alla on sekä mukaansa tempaava, tunteita herättävä että Suomen historiasta paljon opettava. Suosittelen sitä lämpimästi. Luku-urakka toki on ankara. Siihen kannattaa varata useampi kuukausi, mutta työläs se ei ole, koska kirjat ovat mukaansatempaavia.

Nan said...

Kirja kannattaa lukea. Varis V. tuossa kirjoittaakin osuvasti, että luku-urakkaa riittää, mutta koska kirja on mukaansatempaava, sitä lukee mielellään. Mielestäni kirjaa voi hyvin lukea hiljalleenkin, kyllä ne Koskelan suvun vaiheet mielessä pysyvät, vaikka kirjojen välillä olisi pieni taukokin :)

Kirja tosiaan herätti myös minussa runsaasti tunteita.