Törmäsin Gurumarkkinointi-blogissa kirjoitukseen liittyen kirjoittamiseen ja epäonnistumiseen. Kirjoittamiseen en nyt ota kantaa, kun kirjailijan ura ei tiettävästi häämötä edessäni, mutta epäonnistumiseen liittyen kirjoitus herätteli minua: lukekaa ihmeessä pätkä tuolta! Myös kommenteista saa ajateltavaa.
Minä pelkään epäonnistumista. Paljon. Olen perfektionisti, jolle en suo epäonnistumista kuin "nätiltä näyttävän määrän". Mutta mutta... onnistuminen taitaa vaatia myös epäonnistumista, yritystä, erehdystä ja reilusti uskallusta. Löytyykö minulta niitä? Ei, koska olen erittäin turvallisuushakuinen, vaikka muuta yritän itselleni toitottaakin. Haluan helppoja ratkaisuja, koska onnistumisen paine on suuri. Mikä sen paineen aiheuttaa? Ihan minä itse. Toki yhteiskunta asettaa paineita siihen, että itsensä elättäminen onnistuisi (mikä ei ole nykyaikana itsestäänselvyys), mutta minulle maineet ja tittelit eivät merkitse oikeastaan mitään. Kunhan olisin suunnilleen onnellinen siinä, mitä teenkin.
Onnistuminen voi vaatia myös ihan älyttömän hyvää tuuria, jota joillakin on, mutta kun on saavuttanut sen ratkaisevan askeleen onnistumisen tiellä tavalla tai toisella, onnistumisia tulee vastaan helposti useampiakin: ne ikään kuin vetävät toisiaan puoleensa. Tämä tuntuu kohtuuttomalta niiden kannalta, joilla onnistumiset vielä odottavat toteutumistaan.
Epäonnistumisia siis pitäisi opetella sietämään, koska ne saattavat olla välttämätön paha matkalla onnistumiseen. Toisaalta on vaikea sietää epäonnistumista, kun ei ole mitään takuuta siitä, että jonain päivänä onnistuisikin. Tämä on ainakin minulle hankalaa, kun samalla pitäisi varmistella tietynlaista tulevaisuuden turvaa, mutta samalla pitäisi olla rohkea ja tehdä asioita sekä välillä epäonnistuakin.
Minulle tulee siis sellainen olo, että jämähdän paikalleni pohtimaan vaihtoehtoja, jolloin en tee mitään. Sekin on toki yksi vaihtoehto, valinta, mutta yleensä varmimmin huono, koska se ei varmasti muuta mitään.
3 comments:
Kirjanpidon opettajani on antanut minulle uuden moton elämääni: "pitää tehdä rohkeasti virheitä". :D Ja hän jatkaa: "pitää opetella kestämään virheitä, sillä niitä tulee aina". Se on ollut oikein hyvä ohje minulle, eräänlaiselle perfektionistille ja epäonnistumisen pelkääjälle. :)
Tuttua pohdintaa, juu... Se "halvaantuminen" tavallaan on kamalinta, haluaisi muuta ja on tyytymätön, mutta ei uskalla tehdä sen eteen tarvittavia juttuja epäonnistumisen pelossa. Minä olen nyt (sen kirjan lukemisen jälkeen, josta blogissani puhun) yrittänyt tehdä sellaisia asioita joita olen kauan halunnut tehdä, mutta en ole ilmeisesti sitten uskaltanut. Ihan pieniä juttuja ensin. Tuskaa on välillä, tekisi mieli jättää kesken (tyypillistä) kun on vaikeuksia, mutta sitten kun jonkun sellaisen asian on saanut tehtyä, on olo hitsin hyvä! Ja varmasti siitä jää jälkiä, kun rikkoo vanhoja toimintamallejaan. Eli ehkä voisi aloittaa uuden tavan tehdä ja olla pienemmistä asioista ensin, harjoittelisi. Ettei tässäkään vaatisi liikaa itseltään, "kaikki-tai-ei-mitään".
Hehkuvainen: opettajallasi on hyviä ohjeita :) Virheiden tekemistä on kauhean vaikea kestää. Minä olen joskus soimannut itseäni pitkäänkin pienestäkin virheestä, mutta onneksi olen tuossa suhteessa edes hieman kehittynyt :) Vielä kun uskaltaisi rohkeammin tehdä niitä virheitä...
Pellon pientareella: mukava kuulla, että olet rohkaistunut tekemään haluamiasi asioita! Ja hienoa, että tuo on toiminut ja olet saavuttanut onnistumisen kokemuksia! :) Tajusin juuri, että melkein jätin erään itselleni haastavan asian tekemättä (juuri tuollainen tyypillinen asia, jonka mielellään jättäisi väliin epäonnistumisen pelon vuoksi), mutta kaverin ansiosta tein ja ihan hyvinhän se meni! Sain hyvää mieltä ja rohkaisua. Noita tosiaan pitäisi tehdä useammin.
Jos tosiaan tekee jotain pientä vaikeaa ensin ja etenee siitä hiljalleen suurempiin asioihin, niin ehkä se rohkeus siitä kasvaa. Toivottavasti! Saisi päälle sellaisen positiivisen kierteen, joka irrottaisi "halvaantuneesta" tilanteesta.
Harjoitus tekee mestarin, joten jatkakaamme harjoituksia :) (Ja se kirja minun pitää hankkia...)
Post a Comment