Kirjassa psykiatri saa potilaakseen naisen, joka kärsii lamaannuttavasta uupumuksesta. Ulkoisesti elämä on hallinnassa, mutta sisäisesti nainen on uupunut ja lamaantunut - mikään ei tunnu miltään. Terapeutilla on vaikeuksia saada naisen suojamuuria aukeamaan, jolloin hän turvautuu uusiin keinoihin ja terapiassa käsittelyyn otetaan erityisesti nykyhetki. Tarkoituksena on mm. herättää terapian avulla henkiin naisen kuoletetut tunteet ja auttaa uupunutta ilmaisemaan itseään.
Kirjan avulla pääsee kurkistamaan terapiaprosessin sisälle, mikä on hyvin mielenkiintoista. Minua kirja kosketti erityisesti siksi, kun kirjan uupuneella on osittain samanlaisia ongelmia kuin minulla - on siis mielenkiintoista lukea, miten niitä terapian avulla käsitellään. Oikeastaan sainkin kirjasta ymmärrystä ja apua omaan tilanteeseeni, vaikka tiedänkin varsinaisen työn tiettyjen asioiden suhteen olevan vasta alussa, mutta parempi sekin kuin oivaltamattomuus. Toisaalta voisi ajatella, että kirja on masentava, koska siitä näkee, miten kauan erilaisten mielen ongelmien käsittely terapian avulla kestää! Ei ole nopeita ratkaisuja, vaan hidasta kehittymistä pois opituista tavoista.
Suosittelen kirjaa erityisesti uupuneille ja terapiasta kiinnostuneille sekä itsensä ilmaisun ja tunteidensa kanssa lukossa oleville.
4 comments:
Kiitos vinkistä!
Aion ehdottomasti lukea tämän kirjan!
Kuin myös minäkin! Mietin tuossa juuri, että en oikeastaan muista mitään yksityiskohtia elämäni viimeisestä kolmesta vuodesta. Olo on koko ajan ollut jotenkin niin uupunut - ei masentunut, vaan nimen omaan väsynyt, vetämätön, tahmea. Viime syksystä eteenpäin olen voinut paremmin, kun kroppa oireilaan pysäytti minut miettimään, mitä ihmettä oikein tapahtuu ja miksi.
Sitä paitsi "harrastan" kaikkia onnellisuus- ja elämäntaitokirjoja ihan huvinkin vuoksi. Nitä on kiva lukea.
Kuulostaa lukemisen arvoiselta kirjalta...kun jaksaisi. Ihme, että pienikin muutos on liki mahdoton saada aikaiseksi.
MistyJ: Kiva, jos kirja kiinnostaa! :)
Mirka: niinpä, tällaisia kirjoja on kiva lukea. Minäkin olen tuntenut itseni nimenomaan uupuneeksi, en niinkään masentuneeksi. Vetämätön, tahmea - kuulostaa tutulta. Se, miten uupumuksesta pääsee eroon normaalin arjen ohessa, on kyllä varmasti haastavaa...
Aamu: joskus noita oloja tulee ja ne ovat kurjia. Kunhan ei ihan vallitsevaksi olotilaksi pääsisi yltymään... On inhottavaa, jos itseään joutuu pakottamaan pieniinkin askareisiin. Voimia sinulle!
Post a Comment