Tiettömän taipaleen takana

Torstai on hyvä päivä, koska silloin tulee TV2:sta Tiettömän taipaleen takana, TV-ohjelmista tämän hetken ehdoton suosikkini. Työssäkäyvälle tallentava digiboksi on välttämättömyys, jos ohjelman haluaa nähdä, koska se tulee aikaisin iltapäivällä.

Tämä norjalainen dokumenttisarja kertoo ihmisistä, jotka ovat toteuttaneet unelmansa ja muuttaneet "tiettömän taipaleen taakse", kauas lähimmistä naapureista, suorastaan hankalan matkan päähän. Sarjassa on eläkeläisiä, pariskuntia ja perheitä kertomassa ratkaisustaan hymyssä suin. Jotkut ovat voineet vasta eläkeiässä toteuttaa haaveensa, mutta toiset ovat tehneet rohkean ratkaisun ja hypänneet pois oravanpyörästä ja alkaneet toteuttaa unelmaansa jo nuorempana. Jotkut vain yksinkertaisesti jatkavat vanhempiensa elinkeinoa.

Näyttäisi siltä, että Norjassa voi jotenkin elää syrjässäkin. Monilla on eläimiä, erityisesti lampaita. Monet eläimiä pitävät tarjoavat tilaansa myös matkailukohteena ja olen jopa käynyt tutustumassa näiden paikkojen nettisivuihin. Yritteliäisyys ja innostuneisuus on käsin kosketeltavaa, vaikka todennäköisesti aika monella onkin taloudellisesti tiukkaa.

Joukossa on myös pariskuntia, joiden toinen osapuoli käy töissä tilan ulkopuolella, kalastajia, taiteilijoita ja muuten vain hieman erakkoluonteisia yksineläjiä. Sitä kuitenkin ihmettelen, että mistä ihmeestä nämä ihmiset ovat saaneet rahaa tilojen hankkimiseen, olkoonkin, että joillekin ne ovat tulleet perintönä? Lisäksihän vanhojen rakennusten ylläpitäminen vaatii paljon työtä ja rahaakin

Ilahduttavaa on huomata se, miten perheiden lapset saavat kasvaa upeissa ja luonnonläheisissä ympyröissä, mutta kuitenkin siten, että heillä on myös sosiaalisia kontakteja, kavereitakin. Syrjäinen sijainti ei tarkoita siis välttämättä eristyneisyyttä, vaan kontakteja on, jos niitä haluaa pitää yllä. Nämä lapset myös näyttävät nauttivan ympäröivästä luonnosta ja eläimistä suunnattomasti.

Ohjelmissa esitetyt asuinpaikat ovat lähes poikkeuksetta huikaisevien maisemien keskellä. Jo pelkästään niiden vuoksi ohjelma on katsomisen arvoinen! Minä hykertelen innoissani myös jaksoista, joissa on eläimiä. Poikkeuksetta nimittäin nämä eläimet saavat elää luonnonmukaista ja rauhallista elämää ja ovat silminnähden onnellisia. Eräässäkin jaksossa talven jälkeen laitumelle päässeen lehmän riemu kosketti ja hyvät naurut sain myös koirasta, joka yritti paimentaa kissaa (joka juoksi koiraa pakoon hevosen selkään).

Erityisen merkittävää ohjelmassa on myös sen ihastuttava hyväntahtoisuus. Kuvattavia ihmisiä lähestytään ja kohdellaan kunnioittavasti ja ihmiset esitetään kaikin puolin hyvässä hengessä - minkäänlaista ilkeyttä ei ole havaittavissa. Ohjelmasta jää hyvä mieli, mikä ei nykyään ole todellakaan enää itsestäänselvää.

Miksi ohjelma innostaa minua niin kovin? Maisemat, eläimet, ihmiset ja hyväntahtoisuus - siinä on jo paljon. Lisäksi minäkin voisin muuttaa tiettömän taipaleen taakse upeisiin maisemiin ja ottaa lampaita, lehmiä, koiria ja kissoja, jos se jotenkin onnistuisi. Katson siis ohjelmaa ihmisistä, jotka ovat toteuttaneet sen, mitä minä en (vielä) uskalla.

Kohta se taas alkaa!