Minusta tässä maassa vallitsee sellainen "ei se kuitenkaan kannata, älä edes yritä" -ilmapiiri. Uusia ideoita katsotaan kummeksuen ja yritteliäisyys lytätään jo harkintavaiheessa negatiivisen sävyisin kommentein. On helpompi olla hyväksytty, jos seuraat suurta yleisöä ja et tuo ponnisteluasi esille kuin jos innokkaasti tartut asioihin ja yrität todella viedä elämääsi tai muita yhteistä hyvää tukevia asioita eteenpäin.
Onkohan minun käsitykseni yritteliäisyydestä jotenkin vääristynyt? En usko, että se täysin on, vaikka omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo onkin ollut se vallitseva ilmapiiri. Siinä olen siis kasvanut, ilman positiivista kannustusta juuri mihinkään "ylimääräiseen". Ei siis ole mikään ihme, että usein itsekin kellun elämässä kuin kuollut kala, kun se on ollut se tapa suhtautua elämään, jota olen ympärilläni enimmäkseen nähnyt. Sitten, kun jotain yritteliäisyyttä on tullut joltakulta esille, sitä on kummeksuttu, siitä on kaivettu kaikki mahdolliset negatiiviset puolet ja uhkakuvat esille ja lopulta asiasta on mutistu vielä selänkin takana, jotta toisen uudesta ideasta katoaisi innostuksen kantavimmat siivet. Minultakin on suoraan kysytty, että miksi ihmeessä harrastan erästä harrastusta, kun "eihän minun tarvitse". Siis miten niin ei tarvitse?!
Niinpä olenkin ihaillen seuraillut uutisointia Kemijärjen massaliikkeestä. En ota tässä kantaa itse asiaan, mutta en muista paljonkaan nähneeni tässä maassa noin sinnikästä ponnistelua yhteisen hyvän eteen. Jotenkin odotin, että tuo ponnistelu tehtaan säilyttämiseksi olisi ollut vain lyhyt pyrähdys, mutta se näyttääkin erittäin ei-suomalaiseen tapaan jatkuvan! Ihanaa nähdä tuollaista tavoitteellista, kaikki mahdolliset asialliset keinot käyttävää työtä nimenomaan yhteisen hyvän eteen, vaikka vastapuolena onkin iso ja kasvoton, nykyaikoja hyvin heijastava yritys.
Minua ärsyttää kuitenkin hieman se, että miten massaliikkeen toimista on uutisoitu. On haastateltu erilaisia henkilöitä kommentoimaan, että mitä he luulevat, että tässä saattaisi käydä. Kai arvailujen kyseleminen on normaali tapa uutisoida, mutta itselleni siitä tulee sellainen olo kuin yritettäisiin jotenkin viedä pohjaa massaliikkeen ponnisteluilta, kääntää yleistä mielipidettä siihen suuntaan, että suuri yleisö ajattelisi ponnistelun olevan turhaa, jolloin lyttäämisen ilmapiiri saisi valtaa. Tosin ymmärrän kyllä senkin, että eihän uutisointi voi olla kenenkään puolella.
Minulle irrottautuminen tuosta yritteliäisyyden lyttäämis -ilmapiiristä on ollut todella vaikeaa. Olen siitä jotenkin ajatusten tasolla kai jo irtautunut, mutta välillä lannistuminen ja elämässä kelluminen pääsevät käytännön elämässäni voitolle. Minun on vaikeaa uskaltaa tehdä ratkaisuja, kun en ole oppinut siihen, että elämää voi ohjailla ehkä enemmän kuin olen kuvitellutkaan olevan mahdollista. Myös ponnistelu näyttäisi olevan asia, joka osittain opitaan (ainakin näin olen päätellyt omien kokemusteni pohjalta). Kai minun on kuitenkin mahdollista oppia edelleen - varsinkin, kun näkee ponnisteluja ympärillään ja ilmassa leijuu häivähdys yritteliäisyyttä tukevasta ilmapiiristä.
No comments:
Post a Comment