Tekemisen meininkiä

Tekemisestä tulee hyvä mieli. Minä murehtijana jään helposti jumiin kotiini murehtimaan pieniä asioita, jolloin tulee paha mieli. Tekemättömyydestä syntyy helposti sellainen olo, että elämä vain valuu turhana eteenpäin ja en ole siinä mukana. Sen sijaan, että tekisin jotain (mitä tahansa), saatan vain istua telkkaria katsellen, mutta oikeasti murehtien. Illalla olo voikin olla jo tuskastunut ja ylienerginen istumisesta, jolloin vain kiukustun ja uni voi karata.

Yritänkin nyt panostaa siihen, että tekisin enemmän ja möllöttelisin vähemmän. Rentoutumiselle on toki aikansa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että minun on syytä aktivoitua. Elämäni on ollut loppujen lopuksi aika rentoa viime ajat, työskentelyä ja harrastamista, joten minun ei ole tarvinnut pahemmin ponnistella. Se taas on antanut minulle "hyvän" tilaisuuden passivoitua muutenkin, vaikka tiedän, että aktiivinen asioiden tekeminen olisi parempaa hyvinvoinnilleni.

Noiden tekemisten ei tosiaankaan tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä, esimerkiksi harrastukset, kotityöt, leipominen, lukeminen, puuhastelu ja kaupungilla kävely voivat olla jo hyvä alku. Tarkoituksenani olisi nimittäin pyrkiä siihen, että ahdistus ei saisi otettua otettaan minusta ja sen estämiseksi parasta on tekeminen. Muutenkin monenlaisesta tekemisestä tulee energisempi olo ja parempi mieli, "tekemisen meininki".

Huomaa selvästi, että lisääntynyt valo on piristänyt mieltäni. Kevät on ihanaa aikaa, luonnon heräämistä ja kesän (ja loman) odottelua. Silloin on helpompaa ajatella iloisia asioita.