Vaikka olenkin ollut tänään hieman väsynyt ja arkitympääntynyt (vasta maanantai!), niin olen samalla kuitenkin hellinyt mielessäni hyviä asioita elämässäni. Niitäkin nimittäin on, vaikka ei näistä valituksistani ehkä sitä huomaisikaan (lueskelin nimittäin läpi joitain vanhoja kirjoituksiani). Ehkä minun pitäisi kurjista asioista valittamisen ohella kirjoittaa tänne enemmän hyvistäkin asioista. Ehkä mukavien, mieltä lämmittävien asioiden pyörittely piristäisi minua, toisi toiveikkuutta ja arjessa tarvittavaa energiaa. Valittamista en varmasti lopeta, heh :), mutta iloisten asioiden kaivelu voisi olla mukavaa. Eikös?
Olen tässä viime päivinä saanut yhtä käytännön ongelmaa ratkottua ja vietyä eteenpäin. Sain siihen kreivin aikaan apua ystäviltäni, mikä ilahduttaa minua kovasti. Tämän ongelman hoitaminen on todellakin opettanut minulle itsestäni yhtä ja toista, ja tiedän, että joitain asioita en enää ainakaan yksin aio tehdä. Stressaan muutenkin helposti mitättömistäkin asioista, joten minun on järjetöntä sotkea itseäni sellaisiin asioihin, joita en hallitse ollenkaan.
Lisäksi olen huomannut, että elämässäni on aivan ihania ihmisiä, vaikka en monia heistä usein tapaakaan. Jo pelkästään se, että tulee puhelu tai viesti silloin tällöin, lämmittää mieltä suunnattomasti. Lisäksi tieto siitä, että tapaamme varmasti joskus, ilahduttaa; tapaamista oikein odottaa, kun tietää, että se on molemmista osapuolista odotettu, harvinainen hetki. Ei tosiaan ihmissuhteiden aina tarvitse olla jatkuvaa tapailua, vaan välimatkasta ja kiireestä huolimatta ihmissuhde voi tarjota iloa arkeen pienemmilläkin asioilla.
Toki minulla muitakin hyviä asioita elämässäni on, mutta niitä taidan rutistella nyt itsekseni hymyillen. Ilahduttavaa :)
Lisäys: En ole uskaltanut iloita ääneen hyvistä asioista elämässäni, koska minun on ollut vaikea luottaa, että ne olisivat pysyviä. Pelkään, että ne ovat vain kuplia, jotka puhkeavat räiskähtäen hetkenä minä hyvänsä. Pitäisi nyt kuitenkin yrittää tarttua hyvän hentoon säikeeseen, mennä täysillä mukana, ja jos tulee seinä vastaan, hyväksyä se elämään kuuluvana kolhuna. Pitäisi uskaltaa. Pitää uskaltaa. Haluan uskaltaa.
4 comments:
Hei! Löysin blogisi juuri ja juutuin lukemaan. Kirjoitat samanlaisista asioista kuin mitä omassa päässänikin pyörii, joten lisäsin sinut omaan blogiini linkkilistalle. Onhan ok..?
Kiitos vierailustasi, mukava "tavata" uusia ihmisiä :) Saat toki linkittää.
Selailin läpi yksinäisyyttä ja turhuutta valittavia blogeja. Toisilla asiat ovat kehnosti, mutta esimerkiksi tämä blogi kertoo kirjoittajasta, jolla olisi kaikki eväät tehdä elämästään mieluisampi.
Jos pikaisella silmäyksellä oikein ymmärsin, niin kirjoittajan elämään näyttää kuuluvan ainakin siedettävä työ. Sen varaan voi perustaa paljon, koska se sallii valintojen tekemisen.
Harrastusmahdollisuudet ovat lukuisat. Erilaisia kursseja ja aktiviteetteja on hyvin erihenkisille ihmisille. Sinne vain mukaan sitkeästi, niin kavereitakin löytyy. Kotiin tylsistymällä pysyy yksinäisenä kehdosta hautaan.
Iihmissuhteet eivät tule ilmaiseksi. Ne vaativat aikaa ja sitkeyttä. Siksi niitä kannattaa rakentaa toiminnan kautta. Kun sitoutuu toimintaan, tapaa toistuvasti samoja ihmisiä, joista joihinkuihin syntyy ystävyys.
Jos kirjoittaja valaisisi minkätyyppisistä asioista pitää, niin voisin listata erilaisia mahdollisuuksia.
Beentheredonethat.
Hyvä kommentti, kiitos siitä. Se herätti minussa paljon ajatuksia. On totta, että minulla on 'kaikki' hyvin, on työ, toimeentulo ja ainakin teoreettiset mahdollisuudet vaikka mihin.
Minua turhauttaakin se, että minulla on moniakin palikoita kädessäni, mutta en tiedä, mitä tehdä niillä. En tiedä mihin suunnata, koska en oikein tiedä, mikä minua kiinnostaisi ja mihin taitoni ja älyni riittäisi. Jotain toki tiedän, mutta monet kiinnostavat vaihtoehdot ovat todella vaikean taipaleen päässä. Esimerkiksi opiskelemaan ei noin vain mennä.
En esimerkiksi tiedä, miten voisin viedä "uraani" eteenpäin siten, että en jumiutuisi paikalleni, vaan saisin mielekkäämpiä työtehtäviä ja parantaisin osaamistani ja asemaani työmarkkinoilla (jos YT-neuvottelut pyyhkäisevät työpaikallani meidän pikkuoravien ylitse).
Harrastuksia olen kokeillut monenkinlaista, mutta harvasta niistä on mitään käteen jäänyt. Minua kiinnostaa monet asiat, mutta olen arka menemään mukaan ihmisporukoihin, koska en kokemukseni mukaan pääse niihin sisälle, vaikka kuinka hymyilisin ja yrittäisin jutella. Siten tuntuu väsyttävältä yrittääkään tunkea itseään mukaan johonkin... kun vanhat pettymykset muodostavat sellaiset pelot ja odotukset, että käyttäydyn kuten ennenkin, jolloin vain toistuu sama vanha kaava.
Olen tehnyt paljon kaikenlaista yksin, mutta olen siinäkin huomannut, että jotkut asiat eivät vain tunnu miltään tai tuntuvat pahalta yksin tehtynä. Tuohon on vaikea vaikuttaa muuten kuin tekemällä asioita, jotka ovat mukavia yksin tehtyinä. Se taas rajaa vaihtoehtoja.
Minua kiinnostaisi siis siis sellaisen asian opiskelu, joka voisi tukea nykyistä alaani (vaikea keksiä). Minua kiinnostaisi harrastaa asioita, joissa tapaisi muita ihmisiä, ehkä jotain liikunnallista, mutta myös jotain ihan muutakin. En ole kuitenkaan erityisemmin käsillä tekevä ihminen, vaikka jotain helppoa toki voisi nykertääkin. Vaikea listata tänne asioita, koska haluan kuitenkin, että minua ei tunnisteta.
Post a Comment