Kahdessadastoinen!

Minä olen ylittänyt kahdensadan viestin rajan tässä blogissani. Onnittelut itselleni! (Saahan itseään onnitella? :)

Kohta on kulunut kaksi vuotta blogikirjoitteluani ja olen sen myötä huomattavasti vapautunut kirjoittajana ja itseni ilmaisijana. Mielestäni se on hyvä saavutus. Olen oppinut nauttimaan kirjoittamisesta (siis muutenkin kuin tässä blogissani), joten olen samalla löytänyt uuden harrastuksenkin. Lisäksi päiväkirjan pitäminen näyttää sopivan minulle ja olenpahan tätä kautta törmännyt useisiin mielenkiintoisiin ihmisiinkin. Olen tyytyväinen :)

Jos mietin, että mitä minulle on tässä kahden vuoden aikana tapahtunut, niin ei ehkä varsinaisessa arkisessa elämässäni ulkoisesti mitään mullistavaa (osittain ikävä kyllä), mutta pääni sisällä on ollut aktiviteettia sitäkin enemmän. Olen ehdottomasti vähemmän masentunut nykyään kuin kaksi vuotta sitten, ja voisin sanoa, että ajoittain olen jopa tyytyväinen elämääni. Notkahduksia tulee aina ajoittain, mutta se näyttäisi kuuluvan elämääni. Jonkinlainen yksinäisyys on edelleen läsnä elämässäni, mutta ehkä siedän sitä nykyään hieman paremmin kuin ennen. Toivottavasti ainakin.

Erääseen asiaan olen erityisen tyytyväinen: olen oppinut nauttimaan hyvistä asioista elämässäni ihan eri tavalla kuin ennen. Osaan heittäytyä hyvään hetkeen ja nauttia siitä, vaikka tiedänkin, että se päättyy joskus ja seuraavaa hyvää hetkeä voi joutua odottamaan pitkäänkin. Nytkin minulla on mielessäni muutamia tosi hyviä muistoja viime viikoilta/kuukausilta, joista olen suunnattoman kiitollinen, vaikka ne osittain kipeitä muistoja ovatkin. Pääasia kuitenkin, että olen aikanaan saanut kokea ne hienot, elämisenarvoiset hetket.

Tästä on oikeasti tosi hyvä jatkaa kirjoittamista.