Thursday, July 17, 2008

Linnuntietä

Sain vihdoin ja viimein jokin aika sitten luettua kirjan "Linnuntietä" (Ann-Marie MacDonald) loppuun. Vaikka kirjan lukeminen etenikin hitaasti, se ei tarkoita sitä, että se olisi ollut huono. Päinvastoin!

Kirjassa oli mielestäni nopeammin ja hitaammin eteneviä vaiheita. Kirjan alku (pohjustus) tuntui kestävän iäisyyden, mutta edetessäni pidemmälle kirjassa pystyin näkemään, miksi tarinan pohjustus oli tärkeää. Samaan tarinan etenemisen hitauteen törmäsin toisessakin vaiheessa kirjaa, mutta se ei ollut yhtä pitkä pätkä kuin alku ja sillekin oli helppo keksiä perusteet (mm. kokonaisuuden hahmottaminen, tarinan syvyyden luominen).

Kokonaisuudessaan tarina oli koskettava, jännittävä ja kiehtova eikä sivumäärää (846) kannata pelästyä. Erityisesti ihastuin siihen, miten kauniisti kirja on kirjoitettu; kieli on hyvin mukaansa tempaisevaa, rikasta ja jollain tapaa hyvin ihastuttavaa. Lisäksi se, miten kirjailija on kuvannut 8-vuotiaan maailmaa on hyvin koskettavaa ja aitoa.

Suosittelen kirjaa hyvin lämpimästi. Lukukokemuksena kirja oli erilainen kuin moni viime aikoina lukemani kirja - ja ehdottomasti positiivisella tavalla. Upea löytö.

(Täältä löytyy kirjasta tarkempi kuvaus ja kansikuva.)

5 comments:

Charity said...

Lukeminen... aah, se on todellinen nautinto. Minulla on melkein aina joku kirja lukemisessa. Tällä hetkellä luen kirjaa "Uusi maa - elämän tarkoituksen oivaltaminen"

Nan said...

Lukeminen on kyllä ehdottomasti yksi parhaista harrastuksista, mitä onkaan. Tuntuu vain siltä, että mielenkiintoisia kirjoja on ihan liikaa, mikään aika ei riitä niiden kaikkien läpikahlaamiseen :)

Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kirjasi.

Uraton said...

Lukeminen on tylsää. Mitään ei tapahdu, kaikki pitää kuvitella ja silmät väsyvät.

Kirjat ovat menneisyyttä. Ei niitä enää kukaan kymmenen vuoden päästä lue.

Maire said...

Kiitos kirjavihjeestä; tuota en ole lukenutkaan.

Minäkin nautin lukemisesta, kun siihen on vain kunnolla aikaa. Nykyään tulee luettua vain nukkumaan mennessä ja uni siirtyy pitkälle aamuun.

Nan said...

Maire: tuo Linnuntietä on välillä aika raskasta luettavaa, eli se ei todellakaan ole mikään kevyt ja helppo tarina. Siksikin se on toisaalta niin mielenkiintoinen :)

Iltasin on hyvä lukea, kunhan ei lue mitään sellaista, joka pitää hereillä :)