Thursday, July 31, 2008

Ikävä naapuri

Kuulin aamulla, kun postiluukkuani ropellettiin. Asia yritettiin selvästi hoitaa mahdollisimman äänettömästi, mutta se on postiluukkuni kohdalla mahdotonta: kaikenlainen luukun käsittely tuottaa äänen, jota ei voi olla kuulematta.

Menin tietysti katsomaan, mitä postia olen saanut. En mitään. Tuli inhottava fiilis ikävien muistojen pinnistellessä itsepintaisesti tietoisuuteeni...

Eräänä perjantaisena iltana pari vuotta sitten istuin sohvallani. Olin jostain syystä jättänyt välioven auki (mitä ei siis sittemmin ole tapahtunut). Yhtäkkiä postiluukkuani ropellettiin äänekkäästi ja tajusin, että se joku tuijottaa suoraan luukusta sisään. Olin sijoittunut siten, että minua ei näkynyt, joten istuin hiirenhiljaa eteeni tuijottaen, silmäni suurina. Mitä tämä on?

Tyyppi meni... ja teki tuota samaa välillä uudelleenkin. Toki niin, että välioveni oli kiinni ja hän ei nähnyt mitään. Sitten kurkistelut harvenivat... kunnes taas tänään tajusin, että ne eivät ole loppuneet.

On inhottavaa tietää, että joku on erittäin väärällä tavalla kiinnostunut. On inhottavaa, kun omassa kodissa tulee tunne, että joku vieras yrittää tunkea sinne, omaan turvapaikkaani, vaikkakin vain katsellen. Mikä on hänen motiivinsa?

Olen ajan myötä saanut vihjeitä siitä, kuka tämä henkilö voi olla. Näen tätä ihmistä joskus ulkona, rappukäytävässä ja sisälleni hiipii hyvin vahva epämiellyttävä olo: miksi hän kiusaa minua? Ikävää on se, että en tiedä ihan varmasti, että häiriköijäni on tämä henkilö, minulla on vain huterat epäilykseni ja heikot todisteeni. Miten ihmeessä suhtaudun tähän henkilöön, jos hän kävelee vastaan? Hän tervehtii, niin minäkin, mutta tunnen lähinnä ihmetystä ja inhoa. Onko minulla siihen oikeus, kun en voi olla varma hänestä?

Voi kunpa ihmiset vain keskittyisivät elämään rauhassa ja antaisivat toistenkin elää.

11 comments:

Hehkuvainen said...

Yyyyh! *puistatus* Karmivaa.

-

Onneksi olkoon opiskelupaikasta! Olet todella rohkea, kun lähdet tavoittelemaan uusia asioita :).

Anonymous said...

Kuulostaa kauhealta. Siis onko kyseessä mies vai nainen?

Itselläni oli naapurina vuosia häiriintyneesti käyttäytyvä, aggressiivinen poliisi, joka karjuen solvasi minua (mitä en tietenkään voi todistaa, mutta kaikesta päätellen kyse oli tästä) betonin läpi milloin huoraksi, milloin hulluksi, milloin joksikin muuksi. Ilmeisesti tyyppi seurasi tekemisiäni, koska karjui myös asioita, jotka liittyivät siihen, mitä olin juuri parhaillaan tekemässä (esim.: "nyt se hullu katsoo taas telkkaria"). Onneksi tämä henkilö oli niin tyhmä, että metelöi ja purki aggressioitaan myös yöllä, minkä ansiosta sain hankittua sille lopulta häädön (vaikka olikin talon osakas).

Tuollaisen ihmisen naapuriksi joutuminen on todella hirveää, ja tuollainen saastuttaa asumisilmapiiriä todella paljon.

Hmm. etkö voisi, kun seuraavan kerran kuulet luukun avattavan, muina miehinä avata oven ja sanoa vaikka "aijaa, minä luulin että tulee postia" tms.? Ehkä tyyppi tajuaisi siitä, että kuulet kun postilaatikkosi avataan ja lopettaisi touhunsa. Ainakaan tuo ihminen ei vaikuta aggressiiviselta, kun kerran yrittää tehdä tuota niin hiljaa ettei kukaan huomaa. Omalla naapurillani ei ilmeisesti ollut edes minkäänlaista kykyä häpeään.

Terv. Maria

Nan said...

Kiitos Hehkuvainen :)

Maria: Huh, kuulostaapa sinulla olleen tosi ikävä naapuri. Onneksi sait kuitenkin asumisrauhasi takaisin sitä kautta, että henkilö oli tyhmä ja melusi öisinkin. Asumisrauha on tosi tärkeää!

Omassa tapauksessani kyseessä on hatarien todisteideni pohjalta mies. Aikanaan hänkin meluisi paljon, hakkasi oveani ja paukutti postiluukkuani, eikä vuorokaudenajalla ollut niin väliä. Televisioluvan maksaminen rahoitti pahimman mekastuksen (tai sitten kyseessä oli sattuma, että touhu rauhoittui tuossa välissä). Nykyään on enää vain kurkistelua.

Mies on vähän pelottavan oloinen, joten en ole halunnut olla hänen kanssaan missään juttusissa, mutta voisin ehkä harkita joskus sitä, että kysyisin häneltä syytä toimiinsa juuri tuota kautta, että kävisin "kurkkaamassa, tuleeko postia".

Anonymous said...

Hmm. voihan se olla vaikka joku avohoitopotilas tms.

Siis tuo oven hakkaaminen kuulostaa todella pelottavalta. Siis tekikö se tuota muuten vaan, vaan silloin kun asunnostasi kuului kovempaa ääntä?

Mistä se muuten olisi saanut selville, onko snulla tv-lupaa vai ei?

Mutta voithan tosiaan kokeilla tuota oven avaamista, voihan olla että se vaikuttaa toivotulla tavalla. Ja jos ei, ottaa yhteyttä isännöitsijään ja kertoa tilanteen. Tuo oven hakkaaminen ilman syytä nyt on jo ihan suoranaista kotirauhan häirintää. Tuollaisesta "hiljaisesta" postiluukusta tuijottamisesta voi olla vaikeampi valittaa, jos mitän muuta ei tapahdu.

t. Maria

Maria

Nan said...

Tuo oven hakkaaminen oli tosi pelottavaa, onneksi se tosiaan loppui eikä sitä ole *juuri* ollut nyt varmaan vuoteen. Ei hän tosiaan metelin vuoksi oveani paukuttanut, kun usein tuo ajoittui sen jälkeen, kun olin juuri tullut kotiin. Eli hän jotenkin huomasi kotiintuloni... hyh. Kerran hän herätti minut aamulla seitsemältä paukuttelullaan.

Ajattelin, että jos hän olisi joku vinksahtanut tv-lupatarkastaja tms. mutta mistäpä sen tietää. Siihen aikaan en kuitenkaan saanut ainuttakaan sellaista lappua, jossa lupatarkastaja mainitsee käyneensä. Edelliseen kämppään niitä tuli kyllä. Mutta siis, tämähän on silkkaa arvailua. Kyseessähän voi tosiaan olla jokin hullukin.

Tarkkailen tilannetta. Minulla alkaa jo hermot kiristyä, vaikka tämä nyt onkin (vielä) aika harmitonta häiriköintiä.

Anonymous said...

Mä yksinkertaisesti muuttaisin veks.

Tollanen stalkkaaminen voi muuttua vakavammaksi, koska tahansa – tuollaisista tyypeistä ei ikinä tiedä.

Minunkin postiluukustani kurkisteli vuosia sitten eräs naapuri. Sama tyyppi haahuili rappukäytävässä usein ilman kalsareita, avonainen kylpytakki päällään...

Muutin poies, se helpotti. :)

--

Harmi, että poliisille ilmoittaminen tuskin auttaa. Isännöitsijälle voisit toki valittaa.

Anonymous said...

Joo, se on helppo sanoa, että muuta pois. Itselläkin oli ja on edelleen sama, oma asunto, jonka olen remontoinut lattiasta kattoon -- ei sellaisesta kovin helpolla muuta pois jonkun häiriköivän naapurin takia.

Mutta jos on vuokralla, ja kuvio pahenee tuosta yhtään, niin sitten kyllä harkitsisin muuttoa.

Maria

Elegia said...

Yääks, todella etovaa. Ihan sama, vaikka se väliovi olisikin kiinni, niin jotenkin todella tosi sairasta. Toivottavasti se tajuaa lopettaa :o

Minua ärsyttää, kun tuossa vastapäätä asuu pariskunta, joilla on pieni lapsi. Se pentu hakkaa usein meidän ovea, siis taputtaa jne. Minä saan täällä aina sydärin, kun niin tapahtuu.

Kerran kys. huoneiston mies kysäisi pihalla, että ei kai haittaa että ovea aina välillä paukutetaan.

Noh, mitäs siinä kehtaa sanoa? Piti vain hymyillä ymmärtäväisesti, vaikka minun olisi oikeasti tehnyt mieli sanoa, että etkö sinä saatana osaa sanoa lapsellesi, ettei toisten ovia saa paukuttaa!?

Olenko nyt ilkeä, kun ajattelen näin? Minusta vaan on outoa, ettei lapselle sanota, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Nan said...

Ei tuo poismuuttaminen niin yksinkertaista ole. Jos on elämäntilanteeseen täydellisesti sopiva, kohtuu hintainen kämppä, niin ei siitä helposti luovu jonkun sekopään vuoksi. Varsinkin, kun ei tiedä, mikä sekopää (tai muu melun tai häiriön lähde) uudessa paikassa odottaisi.

Onhan tuo naapuri ikävä, mutta ei hän ovestani sisälle pääse. Lisäksi asun aika vilkkaalla paikalla, eli jos törmään häneen pihalla, niin melko varmasti siellä liikkuu muitakin - joten sikälikin hyvä.

Elegia: kyllä minusta vanhempien pitäisi tuossa uskaltaa komentaa lastaan, vaikka tuota paukutusta tapahtuisikin vain päivällä. Säikäyttäähän se, eikä säikkyminen ole mukavaa.

Et ajattele mielestäni ilkeästi :) Kyllä kotonaan pitää saada rauhassa olla. En tosin itsekään olisi varmaan saanut sanottua lapsen vanhemmille tuosta...

Anonymous said...

Karmivaa ja inhottavaa! Mä varmaan tekisin niin, että kun kuulen äänet taas, niin painuisin reippaasti pihalle. Voisi siinä sitten ovella täräyttää oikein kunnolla toista naamaankin. Eihän kukaan voi odottaa oikeasti, että joku naama kiinni olis sun oven takana! ;)

Nan said...

Anonyymi: Naapurini on onneksi hieman rauhoittunut! Olen kuitenkin myös rohkaistunut, joten jos häiriköintiä vielä ilmenee, niin yritän mennä tekemään siitä lopun. Olisi kyllä kiva, jos naapurit asuisivat jossain kauempana ;)