Thursday, July 24, 2008

Tunarit taksikuskit

Tänään aamulla näin hyvin syöneen, keski-ikäisen, kädellään ikkunaan nojaavan ja ikkuna auki ajavan taksikuskin surutta rikkovan liikennesääntöjä. Saattoipa hän rikkoa kahtakin sääntöä, kun vauhtiakin oli aika paljon.

En ymmärrä, mikä siinä onkin, että takseja saa varoa. Olen lukemattomia kertoja todistanut taksien ajavan hurjaa vauhtia, ohittavan ohituskieltoalueella, koukkivan vastaantulevien kaistalle, ajavan kävelyteitä ja olevan täysin välinpitämättömiä muita kulkijoita kohtaan esimerkiksi suojatiellä. Minä kerran säikähdin tosi pahasti, kun kaupungin keskustassa ylitin suojatietä vihreiden palaessa ja taksi kääntyi sivukadulta (taksitolpalta) suoraan päin minua. Olisin jäänyt alle, jos en refleksinomaisesti olisi hypännyt taaksepäin. Sydän hakkasi.

Jälkeenpäin valitin tutulleni ikävää kokemustani. Hän totesin hänen ystävänsä oikeasti jääneen taksin alle suojatiellä ja kehotti olemaan varovainen. Ja sitähän minä olen siitä lähtien ollutkin.

Liittyyköhän tuo ratintakainen ylimielisyys siihen, että taksikuskit ovat "ammattiautoilijoita", toisin sanoen he ajavat niin paljon, että he "osaavatkin". Siten he voivat itsetunto tykyttäen painaa lisää kaasua, koska heidän hienot autonsa tottelevat heidän jokaista liikettään ja salamannopeaa refleksiään. Heillä on lisäksi "oikeus" ajella vähän sääntöjä oikaisten, koska he "tekevät työtään".

Minä olen kiitollinen siitä, että heillä on keltaiset laatikot autojensa katoilla. Se on hyvä varoitusmerkki mahdollisesta idiotismista (ja joo, onhan niitä fiksujakin taksikuskeja).

3 comments:

Uraton said...

"Liittyyköhän tuo ratintakainen ylimielisyys siihen, että taksikuskit ovat "ammattiautoilijoita", toisin sanoen he ajavat niin paljon, että he "osaavatkin"."

Ehkä työpaikkasi on aina ollut sen verran siedettävä, ettei ole jatkuvasti v*tuttanut. Taksikuskit ovat töissä. Monet heistä ainakin toisinaan ajattelevat, että onpa paska homma. Se johtaa itsekkyyteen, ylimielisyyteen ja kärsimättömyyteen. Näin se on muidenkin ammattiryhmien kohdalla.

Töissä ei ole aina kivaa. Silloin ei muidenkaan huomiointi kiinnosta. Väsymykselläkin saattaa olla osansa.

Arokettu said...

Ainakin oman ystäväpiirini taksikuskin asenne liikenteessä on se, että muut törttöilevät ja ajavat liian hiljaa, ja hän on juuri tällainen oikoja, vaarallisten ohitusten tekijä ja muutenkin tosi pro omasta mielestään. Ja toisaalta, varmasti välillä tympääntynyt ammattiinsa ja kanssa-autoilijoihin.

Nan said...

Kukapa ei töihinsä ainakin ajoittain tympääntyisi. On silti tosi paljon omasta asenteesta kiinni, miten sen antaa näkyä ulospäin. Jotkut purkavat pahan olonsa toisiin ihmisiin, mikä ei ole kyllä oikein sopivaa taksikuskeilla ihan turvallisuudenkin kannalta.

En ymmärrä, miksi liikenteen pitää olla niin vahvasti tunteita herättävä asia. Aivan kuin toiset ihmiset olisivat siellä uhka itselle ja itsetunnolle sen sijaan, että suhtauduttaisiin toisiin kulkijoihin ystävällisemmällä asenteella. "Annetaan toisten mennä niin itsekin päästään eteenpäin". Ei ahneus- ja itsekkyysajattelun leviäminen myös liikenteeseen edistä yksilön hyvinvointia.