Tuesday, July 28, 2009

Onnellisuudesta

Edelliseen kirjoitukseeni saamastani kommentista jäin pohtimaan onnellisuutta. Useimpien tavoitteenahan se on, mutta miksi se on niin vaikea saavuttaa? Vastauksia on varmasti monia, mutta jos pohdin asiaa omasta näkökulmastani, niin mieleeni tulee ainakin kaksi syytä: sitä haetaan väärästä paikasta, väärällä tavalla ja onni määritellään usein väärin.

Onneahan ajatellaan usein sellaisena jatkuvana hurmion kaltaisena tilana, mutta oikeastihan sellainen tila ei voi jatkua aina ja koko ajan. Ehkä parempi sana kuvaamaan sitä, mitä yleensä tavoitellaan, on tyytyväisyys. Hetkellisen onnentunteen voi saavuttaa tekemällä jotain tosi hauskaa tai vaikkapa käyttämällä alkoholia, mutta se ei ole kestävää. Yleinen tyytyväisyys ja mielenrauha ovat kuitenkin kantavampia tuntemuksia ja luulen monien tavoittelevan niitä, mutta niihinkin piilee loukku, joka on hyvä tiedostaa ja johon moni lankeaa: tylsistyminen!

Tylsistymisen iskiessä hyvään ja tasapainoiseen elämään ihminen usein näppärästi ryntää ostamaan jotain piristävää tavaraa tai palvelua tai hakee hetken huumaa uudesta ihmisestä. Sama tylsistyminen kuitenkin iskee taas joskus, joten taas täytyy tehdä jotain, ostaa jotain tai etsiä uusi ihminen. Onko onni siis sitä, että etsitään koko ajan uutta, vaihtelua? Ehkäpä se joillekin on sitä, mutta perille he eivät löydä, koska määränpäätäkään ei heillä ole.

Minä arvelen onnen löytyvän omasta itsestään, sisäisesti, mutta vasta sitten, kun perustarpeet on tyydytetty. Jos suoja löytyy, on toimeentuloa tarpeidensa tyydyttämiseksi ja mitään uhkaa ei ole, niin sen jälkeen varsin moni onnellisuuteen liittyvä asia on itsestä kiinni. Ainoana asiana, johon ei itse voi kovinkaan paljon vaikuttaa, on ihmissuhteet, mutta ehkäpä vähemmilläkin ihmissuhteilla voi elää onnellista elämää, jos kaikki muu on suunnilleen kunnossa. Toinen haasteellinen järjestettävä nykyään on toki toimeentulokin.

Ihminen on ahne ja pyrkii koko ajan ahnehtimaan lisää (tavaraa, tilaa, valtaa, mainetta yms. itselleen hyödyllistä), ja se ruokkii tyytymättömyyttä. Koko ajan on tyytymätön olo, kun jotain puuttuu, mutta ongelmana on se, että aina puuttuu jotain. Jos ei oikeasti puuttuisikaan, viimeistään mieli kehittelee jonkin ongelman, joka pitäisi saada ratkaistua, ja sitten, kun ongelma on ratkaistu, vasta SITTEN minä olen onnellinen. Eli en ikinä.

Minä olen opetellut vaientamaan sisäistä ahneuden ääntäni ja olemaan tyytyväinen niihin asioihin, jotka elämässäni ovat oikeasti hyvin. Olen opetellut hyväksymään tiettyjä puutteitani ja nojaamaan vahvuuksiini ja elämäni hyviin puoliin. Ei se ihan helppoa ole ollut ja taipaleeni on vasta alussa, mutta tällainen "pysähtyminen" (kuitenkaan pysähtymättä) tuntuu hyvältä ja helpottavalta. Itsensä kehittäminen on toki palkitsevaa ja sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa, mutta sekin voi olla suorittamista suorituksen vuoksi, ulkoisten tekijöiden vuoksi, mikä ei välttämättä motivoi, vaan kuluttaa voimia. Kestävä itsensä kehittäminen itsensä vuoksi (ja sitä kautta muutakin hyödyttäen) on aidosti motivoivaa ja voimia säilyttävää.

Ehkä onnen avaimen löytää sitä kautta, että saavuttaa jonkinlaisen tyytyväisyyden ja mielenrauhan, antaa itsensä tyytyä siihen hyvään, mitä jo on, eikä lähde mukaan kuluttamista ja kertakäyttöisyyttä ihannoivaan oravanpyörään, joka ei ikinä pysähdy. Ei onneaan kannata etsiä loputtomiin, koska tavara on kuitenkin aina tavaraa ja ihmiset ihmisiä: täydellisyyttä ei ole. Jos oppisi olemaan itsensä ja vallitsevien olosuhteiden kanssa, mutta kuitenkin tekemään parhaansa, voisi ehkä saavuttaa sellaisen tyytyväisyyden, jota onnellisuudeksikin voisi kutsua. Ainakin ajoittain.

16 comments:

AAMU said...

Oletpa valinnut vaikean aiheen, jota pohjustat viisaasti. Itse vierastaisin tyytyväisyyden samaistamista onnellisuuteen. Tyytyväisyydessä on vähän itsekeskeinen sävy. Onnellisuuden yhtä, kaikille sopivaa kaavaa tuskin on, vaikka yleisiä piirteitä varmasti voi löytää. Itseäni on puhutellut Vanhan testamentin Saarnaajan, tuon omasta mielestään kaiken turhuuden nähneen miehen päätelmä, vaikka ei sitä täysin allekirjoittaisikaan:

“Syö siis leipääsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi... Nauti elämästäsi rakastamasi vaimosi kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla.”

Nan said...

Kieltämättä aihe on vaikea ja mietinkin, että kannattaako sille edes uhrata ajatusta. Jotenkin kuitenkin koin, että halusin miettiä asiaa omalta kannaltani, muiden kannaltahan sitä ei voi miettiä, kun kukin löytää oman onnensa omalla tavallaan.

Kyllä tuo minuakin puhuttelee tuo Saarnaajan päätelmä. Ei elämän tarvitse mitään kovin mutkikasta olla, kunhan oppisi nauttimaan olemisestaan. Luulen, että omalla asenteellaankin voi vaikuttaa hieman omaan olemiseensa, vaikka eihän ympäristön vaikutustakaan voi kiistää.

AAMU said...

Luulen, että Saarnaajan käsitys elämän merkityksen -- ja itse asiassa kaiken inhimillisen -- 'turhuudesta' on monelle kauhistus, sillä ihminen on kuitenkin tarkoitusta hakeva olento, etenkin nykyaikana aina väkisin pinnistelyyn asti, niin kuin kirjoitit. Oman tulkintani mukaan Saarnaaja tarkoittaa sitä, että kun ei ole mitään merkitystä ankarassa mielessä (kukaan ei sadan vuoden päästä tiedä, että minä olin olemassa), on elettävä tätä päivää ja kerättävä siitä sieltä niitä onnen sirpaleita. Toinen opetus voisi olla se, että ihmisen on turha tavoitella kuuta taivaalta (saa sitäkin tehdä), vaan voi ihan luvallisesti olla siinä missä on, pyrkimättä erityisesti mihinkään 'saavutuksiin'. Ja tämäkin on nykyajattelun kannalta suorastaan rienaava ajatus, sillä jokaisenhan pitää puuhastella, verkottua, projektoitua ja toteuttaa itseään vaikka kuinka itkettäisi.

Anonymous said...

"Tyytyväisyydessä on vähän itsekeskeinen sävy."

Eikä ole. Verbi tyytyä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Sopeutuminen taas on mielekkyyden ja tarkoituksen perusta, koska se karsii mielen ristiriitoja ja vapauttaa aivoista resursseja.

Pikemminkin onni on itsekeskeistä, koska se viittaa poikkeamaan keskiarvosta. Ihmisellä, joka osaa tyytyä, on tarkoitus. Onnen tavoittelija sen sijaan vaatii enemmän kuin on saanut.

nih.

Anonymous said...

Itsetyytyväiset ihmiset omaavat onnensa lisäksi aina oikeassaolemisen lahjan, ja levittävät ympäristöönsä harmia, mielipahaa ja onnettomuuttakin, siis silkkaa kateutta.

Anonymous said...

"Itsetyytyväiset ihmiset omaavat onnensa lisäksi aina oikeassaolemisen lahjan"

Katsopa sanakirjasta, miten tyytyväisyys on määritelty. Siihen ei liity negatiivisia konnotaatioita, vaan se on positiivinen ilmaus.

Tyytyväiset ihmiset ovat tasapainoisia ja muut huomioivia, koska he eivät koe, että elämä tai joku ihminen olisi heille jotain velkaa. He ovat löytäneet sisäisen rauhan ja vakauden. Siksi heidän seurassaan on ilo olla.

Minä en ole tyytyväinen ihminen. Olen katkera ja väsynyt.

Anonymous said...

Tuolla on mielenkiintoinen näkemys siitä, että tyytyväisyys on yhteydessä ihmisen hyvyyteen.

http://fi.clearharmony.net/articles/200509/3266.html

"Lao-Tse, ikivanha kiinalainen filosofi kirjoitti teoksessaan ’Kirja Taosta ja hyveestä’: ”Tyytyväisellä ihmisellä on kaikkea.” Se tarkoittaa, että tyytyväinen ihminen on onnellinen siitä mitä hänellä on. Hyväsydämisellä ihmisellä ei saata olla rikkautta, omaisuutta, autoa tai suuria säästöjä mutta hyvyys tekee hänet tyytyväiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi."

pelle gudsson said...

Billy Graham on todennut että onnellisuus on kiinni olosuhteista. Nyt elokuun loppupuolella Jyväskylässä järjestettävillä kirkkopäivillä on teemana "Onni täällä vaihtelee", joten ehkä silloin kannattaa seurata ainakin netistä, mitä puhujat saavat irti aiheesta. Tunnekartan www.taiwas.net/tunteet oikeasta yläneljänneksestä (lähinnä) voipi itsekukin etsiskellä niitä tunteita, jotka mielestään kuuluvat onnellisuuteen.

Nan said...

Aamu: kirjoitat viisaasti. Nykyään pitäisi osata suorittaa kaikkea niin täydellisesti, jopa onnellisuutta, että unohtuu helposti se tosiasia, että sadan vuoden päästä tosiaan kukaan ei todennäköisesti muistakaan enää. On vain tämä hetki, tämä päivä, josta voi yrittää ammentaa parempaa. Tämän päivän valinnoilla voi valita parempaa (tai huonompaa) huomista. Niin, ja nykyään tosiaan pitää suorittaa, vaikka itku silmässä ja kroppa hajalla.

AAMU said...

En oikein usko, että onnen tai tyytyväisyyden ratkaisua löytyy sanakirjoista, jo senkin takia, että merkitykset vaihtelevat yksilön ja ryhmän mukaan (vaikka eivät mielivaltaisia olekaan). Minulle esimerkiksi tyytyväisyys on poroporvarin asenne.

Etsisin onnellisuutta Saarnaajan tavoin pikemminkin yksilöllisestä elämäntavasta ja siihen liittyvistä/johtaneista ratkaisuista. Tyytyväisyys tuskin kuvaa Sarnaajan mielentilaa, vaan tunne oman paikkansa ja elämännäkemyksen löytämisestä. Toinen esimerkki voisi olla Voltairen kehoitus hoitaa kukin omaa puutarhaansa elämän suurimpana tarkoituksena. Ei siinäkään tarvitse liikoja hötkyillä eikä pelastaan kansantaloutta kiihkoisalla kuluttamaisella.

Nan said...

Anonyymit: enpä suuresti ota kantaa keskusteluunne, mutta mieleeni tuli, että tyytyväisyys on hyvää ja tasapainoista, koska se ei vaadi mitään. Onni on helpommin tulkittavissa jonkin tavoittelemiseksi, vaatimiseksi (jotta juuri minä voisin olla onnellinen), riipuvaiseksi joistain ulkoisista seikoista ja sitä kautta se on itsekkäämpää (mutta ei välttämättä sitä kuitenkaan). Tyytyväisyys kuulostaa tasapainoiselta ja uskon, että se on tila, joka helpottaa omaa oloa huomattavasti. itsetyytyväisyys (omahyväisyys) on mielestäni eri asia.

Pelle: kiitos vinkeistä! Onnellisuudelle on hurjasti määritelmiä, koska eri ihmiset kokevat eri asiat eri tavalla. Jos ulkoiset olosuhteet ovat pahasti pielessä, toki se vaikuttaa onnellisuuden tasoonkin.

Nan said...

Aamu: hyvin kirjoitit ja kiteytit omatkin haparoivat ajatukseni.

"tunne oman paikkansa ja elämännäkemyksen löytämisestä"

Tuohon iso osa (ainakin omasta) onnellisuudesta kiteytyy: oma paikka ja mahdollisuus omien arvojen toteuttamiseen. Joku ehkä nauttii kulutusjuhlasta, mutta minä en. Minä taidan olla pienen piirin ihminen siinä mielessä, että mielelläni puuhastelen omia, pieniä asioita ja onneni löydän siitä, että koen eläväni omaa elämääni (tosin nyt en kyllä koe eläväni niin). Resepti kuulostaa helpolta, mutta se on varsin vaikea toteuttaa käytännössä.

Voltairekin on mielestäni oikeilla jäljillä: globalisaatio voi olla kaunis sana, mutta kyllä se oma onni tulee omista, pienistä piireistä (ja siis tämä pätee minuun) ja minulla se voisi tulla jopa konkreettisestikin puutarhasta, jos sellainen olisi ;)

Ipo said...

Ah, jos mä alan psyykkaamaan itseäni tyytyväiseksi mun nykyisiin olosuhteisiin, niin musta tulee tylsistynyt ja aivokuollut, lähes. Mä en vaan VOI olla tyytyväinen tähän elämään, tälläsenä.

Toisaalta en ole näköjään voinut (eli osannut) sitä muuttakaan.

Can't help, täytyy vaan olla epäonnellinen ja tyytymätön ja tyytyä siihen. Tai odottaa ihmettä.

P.S. Parempaa tyytyväisyyttä muille! :)

Nan said...

Ipo: kuulostaa kurjalta! Eihän itseään tosiaan voi piiskata onnelliseksi olosuhteissa, joissa ei VOI olla onnellinen. Olosuhteiden muuttaminen taas ei ole mitenkään helppoa :( Voihan sitä kuitenkin kärsivällisesti yrittää.

Voimia tielläsi parempaan! Ja hyvää viikonloppuakin :)

Ipo said...

Kiitos! :) Viikonloppu irrottikin poikkeuksellisesti mun ajatukset tavallisilta radoiltaan - oli riittävästi muita ihmisiä ympärillä (usein ei ole).

Mukavaa alkavaa viikkoa sulle! :)

Ipo said...

Tai siis jatkuuhan tämä viikonloppu vielä... mutta huomiseksikin on piristävää ohjelmaa tiedossa, jee. :)