Voitin aikanaan Kemikaalikimaran arvonnassa kirjan "Riittää jo" (John Naish) (suuri kiitos Anja, kirja on ollut erittäin mieluinen!), mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa täällä tuosta mainiosta opuksesta. Nyt yritän löytää muutaman sanasen.
Kirjan takakannesta:
"Riittää jo" -kirja esittelee riittävyyden filosofian, joka johtaa tyytyväisyyteen ja tasapainoon. Kun jotakin on riittävästi, minkä tahansa eneneminen huonontaa elämäämme. Riittävyyden filosofiassa aika, tila ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeämpiä kuin joutava krääsä."
Kirja paneutuu aikaamme, jolloin kahmimme ja kulutamme enemmän kuin tarvitsemme. Tämä koskee ihan kaikkea: tavaraa, ruokaa, informaatiota ja työtä. Liiallisuus ei kuitenkaan enää lisää hyvinvointiamme, vaan ennemminkin vie sitä. Liika ruoka lihottaa, liiasta työstä saatua rahaa ei ehdi kuluttaa, kun vapaa-aikaa ei ole. Kun ihminen koko ajan kahmii vain lisää, mikään ei enää riitäkään tuomaan onnea.
Minuun kirja kolahti. Olen jo pitkään jollain tasolla ymmärtänyt, että en ole materialisti, en halua käyttää elämästäni turhan suurta osaa joutavanpäiväisen työn tekemiseen, vaan minulle riittävät yksinkertaiset asiat ja materia, jota oikeasti tarvitsen. Ei yhtään enempää. Sainkin kirjasta siis kivasti vinkkejä edetä tällä riittävyyden filosofian saralla.
Kirja vaikuttaa innokkaalta ja "amerikkalaisille suunnatulta", mitä voi pitää huononakin puolena. Minä kuitenkin keskityin itse asiaan ennemminkin kuin asian esitystyyliin tai kirjoitustapaan. Asiakirja asiana ja minulle tuon kirjan (ehkä hieman viihteellinen) tyyli sopi.
Kirja sisältää riittävyyden filosofiaa liittyen informaatioon, ruokaan, tavaraan, työhön, valinnanvaraan, onneen ja kasvuun liittyen. Näihin liittyen kirja antaa myös vinkkejä, miten omaa elämäänsä voi parantaa. Minä kuin koitenkin saavani kirjasta eniten ajatuksen tasolla, enkä niinkään käytännön vinkkien tasolla. Kirjan vinkit keksii nimittäin itsekin ihan terveellä järjellä, kun omaa elämäänsä hieman tutkailee.
Suosittelen kirjaa ihmisille, joita kyllästyttää jokapuolelta pursuava ylitarjonta, on se sitten syötävän, tavaran, informaation tai jonkin muun muodossa. On varsin mukavaa oivaltaa, miten vähällä pärjääkään ja miten vähemmällä voi saavuttaa enemmän (onnea).
3 comments:
Kiitos kirjavinkistä, kuulostaa just hyvältä! Itsekin olen luopunut aika paljosta turhasta ja on välillä yllättävää, miten vähillä fasiliteeteillä sitä pärjääkään. Tosin myönnän, että tietynlaisia asioita ahnehdin edelleen liikaa. Kiitos siis kirjan esittelystä.
Onnea on rentoutua nykyhetkeen. Se on sitä, että ei halua jonnekin muualle, vaan on tyytyväinen omaan olemisen tilaan. Sellaista pitää aika lailla opetella, mutta kun sen oppii, se on yksinkertaisesti ihanaa.
Kun tässä olemisen tilassa lepää, sitä kaipaa hyvin vähän mitään ulkopuolista. Suuri osa materiaalisesta kulutuksesta ja viihteestä on sitä, että ihmiset eivät viihdy omassa seurassaan. Kun pelkästä olemisesta nykyhetkessä oppii nauttimaan, niin paljonko enää kaipaa mitään ulkopuolista? :-)
Pellon pientareella: ainahan on asioita, joita tulee helposti ahnehdittua :) Yritän itse tosin "ahnehtia" vain tarpeeseen... mutta ihmeen vähällä sitä tosiaan pärjää!
Juhana: osuvasti sanottu, olen ehdottomasti samaa mieltä. Hetkessä olemista ja nauttimista pitää tosiaan opetella, se ei ole (nykyään?) mitenkään luontaista. Ehkä tämä johtuu siitäkin, kun joka puolelta toitotetaan, että "juuri tämä asia tekee sinut onnelliseksi". Eli se seuraava hankinta... ja se seuraava.. ja se seuraava ulkopuolelta tuleva asia jne.
Eli onni on aina jossain muualla kuin juuri tässä, ja se tulee aina jostain ulkopuolelta. Olen oppinut nauttimaan enemmän juuri tästä hetkestä ja se on ollut ihanaa. Silloin ei tosiaan kaipaa paljon mitään ulkopuolelta :)
Post a Comment