Minä ilmeisesti rakastan huiveja. Ainakin siitä päätellen, montako niitä on vuosien varrella minulle kertynyt. Aika monta. En viitsinyt laskea, vaikka kieltämättä mieltäni kutkutti moisen pinon yksilöiden määrän selvittäminen. En kuitenkaan laskenut, kun nolotti. Miten ihmisellä voi olla niin monta huivia?
Tämän viikon romuprojektipoistoikseni valitsin siis kaksi huivia. Ei niissä mitään suurta vikaa ole, mutta väri ei ole ihan täysin mieleiseni ja ihan oikeasti haluan karsia määrää. Jokin roti huivien määrässäkin pitää olla! Eihän minulla edes riitä tilakaan moiseen ylläpitoon, kun loppujen lopuksi huivivuorestani aktiivisessa käytössäni on ehkä noin 5-10 huivia. Nolo.
Onhan niitä: arkihuiveja sekä lämpimiä että kesäkeleihin tarkoitettuja, eri värisiä, juhlavampiin tilaisuuksiin tarkoitettuja, pitkiä ja lyhyitä, eri mallisia ja eri materiaaleista (villaa, viskoosia ja silkkiä). Mitä minulta ei löydy, sitä ei varmaankaan tarvita. Näin kuvittelisin.
Minulla on siis jokin ihmeen vahva kiintymyssuhde huiveihin. Kaupassakin huivihylly on se vaikeasti ohitettava, kun siellä on niitä värejä ja pehmeyttä, joita en vain voi vastustaa. Jos ostan vielä tämän? Ihana väri.
Yritän saada jonkin tolkun huivikokoelmaani, joten ehkä sen karsiminen on hyvä ensimmäinen askel. Lisäksi en aio ostaa uusia huiveja lähiaikoina. En. En, vaikka kirpputorilla eurolla tyrkyttäisisivät. (Sen ostamattomuuden kun vielä näkisi...)
2 comments:
Heh, vai huivit :) Tämä pätkä oli sen verran osuvaa kulutusjuttua, että pistin lainauksen myös Kulutusjuhlaan.
Joo, huivit :) Kai kaikilla meillä on omituisuutemme :)
Post a Comment