Wednesday, January 06, 2010

Huonot alusvaatteet pois - viikko 35

Viime viikon romuprojektipäivitys venähti nyt peräti loppiaiselle, kun en erilaisten menojen vuoksi ole ehtinyt panostaa asiaan. Vaatekaapin siivous on yllättävän hidasta puuhaa, mutta toisaalta kovin palkitsevaakin: saa kivan hallinnan tunteen, kun näkee suorat vaatepinot ja laatikoissa hallitusti olevat irtonaiset pikkuvaatteet (mm. sukat ja alusvaatteet).

Koska olen tehnyt ostoksia kaksin kappalein, poistan tällä kertaa 2+2 eli neljä vaatetta. Alusvaatteet olen saanut järjestettyä uusiksi, joten poistan niistä, alushousuja ja huonot rintaliivit.

Niinhän siinä aina käy, että rintaliiveistä pitää aina vain niitä suosikkejaan ja loput jäävät kaapin täytteeksi. En silti saanut karsittua huonoimmista pois kuin yhdet, mutta kai siitäkin "saavutuksesta" on syytä olla kiitollinen: on nimittäin vaikea heittää pois vähän käytettyä. Rintaliivit vain sattuvat olemaan sellainen asia, että huonoja ei halua pitää, ei, vaikka ne olisivat kuinka uudet ja hienot.

Harmillista on tietysti se, että on ylipäätään laittanut rahansa hukkaan huonoihin liiveihin, mutta kaupassa ne tietty tuntuivat vielä ihan hyviltä... Nykyään ostankin käytössä hyväksi havaittuja liivejä useamman kappaleen, mutta siinä on se riski, että pidemmässä käytössä ne menevät nopeasti huonoksi - sitten onkin monta samanlaista huonoa liiviä kaapissa. No, eiväthän nuo liivit muutenkaan kauan kestä, kun kuminauhat venähtävät ja kangas menettää muotonsa. Joka vuosi noita on ostettava, vaikka ei haluaisikaan.

9 comments:

Hehkuvainen said...

Projektisi jatkuu hienosti!

Alusvaatteet ovat kyllä toisinaan varsinainen riesa. Nyt on tehnyt mieli hommata uudet pitkät kalsarit, kun entisistä on kuminauhat löröttyneet ja takamukset hiutuneet rikki. Vaan ei ole varaa, joten täytynee mennä näillä :P.

Anonymous said...

"Alusvaatteet ovat kyllä toisinaan varsinainen riesa. Nyt on tehnyt mieli hommata uudet pitkät kalsarit, kun entisistä on kuminauhat löröttyneet ja takamukset hiutuneet rikki. Vaan ei ole varaa, joten täytynee mennä näillä :P."

Eikö ahdista, kun ei ole edes perustarpeisiin varaan? Mulle tulee siitä tappo-olo, eikä asiaa helpota se, ettei tilanteeseen ole luvassa muutosta.

Yhtä pahalta tuntuu se, ettei minkäänlaisia huvituksia voi harrastaa. Ei oikein enää riitä köyhä arki elämän sisällöksi.

Anonymous said...

Minusta tuo Hehkuvaisen kuvaama elämä on nyt kyllä vähän kaukana siitä, ettei olisi "perustarpeisiin varaa". Se on ehkä välttämättömyyteen rajoittunutta ja niukkaa elämää, mutta mielestäni perustarpeisiin ei ole varaa silloin kun ei ole varaa tyydyttää nälkäänsä tai ei voi lähteä ulos pakkaseen kun ei ole sopivia (ehjiä tai kuluneita) talvivaatteita.

t. Maria

Nan said...

Hehkuvainen: joo, jatkuuhan se... tuon poisheitettävän määrä on yllättänyt sikäli, kun sitä näyttää riittävän loputtomiin. Onpa ikävää, kun vaatteitasi kuluu ja ei ole varaa uusiin :( Toivottavasti pärjäilet vielä noilla risoilla, kunnes saat ostettua uudet! Tuollaisia kalsareita ei löydä edes kirppareilta.



Anonyymi: joo, ei köyhyys mukavaa ole.



Maria: olen myös ymmärtänyt, että kyseessä ei ole tilanne, jossa ei perustarpeisiin olisi varaa. Kurjaahan tietysti se on, jos elämä rajoittuu välttämättömyyksiin, en sitä sano. Raha ei todellakaan jakaudu tasaisesti ja reilusti.

Hehkuvainen said...

No oho, tulipas minun kalsareistani nyt keskustelua :P.

Ei minulla mitään hätää ole. Kalsareissa on enemmän ehjää kuin reikää ;). Ja ilmaisia huvituksia ja harrastuksiakin on ihan riittävästi. Elän melko onnellista ja maukasta elämää - köyhänäkin ^_^.

Nan said...

Hehkuvainen: ihana kuulla :) Sinulla on upea asenne :)

Anonymous said...

Hei toinen anonyymi,
kyllä köyhyys ahdistaa ajan mittaan. Köyhyyden sietokykyä helpottaa ystävät ja positiivinen asenne ennen kaikkea, muttei ne loputtomasti kanna. Tiedän tunteesi...tsemppiä sinulle.
t. Malla

Anonymous said...

"Köyhyyden sietokykyä helpottaa ystävät"

Ei ole ystäviäkään. Tuppasivat tutut menneisyydessä liittyä harrastuksiin, mutta kun köyhänä ei ole vara harrastaa, niin ei ole edes niitä tuttuja. Ystäviä ei taida enää aikuisiällä saadakaan ainakaan sisäänpäin kääntyneellä luonteella.

Anonymous said...

Anonyyni: Miten olisi harrastaa vapaaehtoistyötä ehkä sieltä voisi löytää uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä.

t. Malla