Pään sisällä on nyt melko rauhallista. Se tuntuu mukavalta vaihtelulta viime päiviin verrattuna. Toivon juuri nyt niin valtavan hurjan kovasti, että saisin elämäni kuntoon siten, että minulla olisi siinä hyvä olla. Haluan sitä niin valtavasti, että sisuksiin sattuu.
Sitten kuitenkin tiedän, että tästä masennuksesta toipuminen ei ole niin helppoa. Tiedän, että en pysty sormia napsauttamalla ratkaisemaan ongelmiani. Mikään ei edes takaa sitä, että jonain päivänä keksisin ratkaisun päästä tästä masennuksestani yli. *huokaus*
Otan kirjan (masennusta käsittelevän) ja menen sänkyyni. Kohta onkin hyvä aika vaipua toivon mukaan levolliseen uneen. Se on päivän paras aika. Hyvää yötä.
No comments:
Post a Comment