Viikonloppu meni sitten aika huonoissa merkeissä. Masennus löi hyvän olon rippeet taas piiloon johonkin kaapin perukoille, ja en löydä niitä enää. Taas on siis alkamassa sinnittelyvaihe. En ole innoissani siitä.
Tässä olotilassa on vaikea kuvitella, että joskus vielä tulisi hyvä päivä. Järki kyllä sanoo, että kyllä se tulee, mutta toinen "järki" (?!) sanoo ihan muuta. Se sanoo, että näiden olosuhteiden vallitessa elämässäni minulla ei ole mahdollisuutta täyteen parantumiseen.
No, nyt tavoitteenani on lähinnä pitää kroppa hengissä. Kovasti kaipaan hyvää elämää ja olisin valmis tekemään töitä sen eteen, mutta keinoja ei ole. Minulla on kova ikävä iloista itseäni, mutta sen takaisin saaminen ei ole juuri nyt mahdollista. Joten nyt sinnitellään.
No comments:
Post a Comment