Aurinko hivelee ihoani lämmittäen ja minun täytyy siristellä silmiäni. Olen häikäistynyt ja kuumissani sään ollessa poikkeuksellisen lämmin ja kirkas. Kohta olen kotona ja kovasti odotettu viikonloppu alkaa - minulla on kuitenkin tosi ristiriitainen olo enkä tiedä mitä enää uskaltaisin toivoa. Se on selvä, että mieluummin viikonloppu kuin työarkipäivä, mutta oloni tuntuu tosi tyhjältä. Ei ole mitään odotettavaa.
Niin, sehän on selvää, että minun itsenihän se "odotettava" täytyy järjestää. Voisin vaikkapa mennä katsomaan kukkia, joiden kauneus rentouttaisi mieltäni, haistella raikasta vettä tai voisin etsiä aukean paikan, jotta tuuli voisi koskettaa minua. Ympärilläni olevat rakennukset tuntuvat juuri nyt raskailta, kaipaisin tilaa ja elävää luontoa, mutta se tuntuu olevan kovin kaukana, vaikka ei olekaan.
Minä en voi täällä kertoa, mitä kaipaisin eniten juuri nyt. Voin vain toivoa, että viikonlopusta tulisi edes keskinkertainen. Tuskin saan unen päästä kiinni ensi yönä, mutta minulla on runsaasti mielenkiintoista katseltavaa digiboksilla ja DVD-levyillä, joten valvominen ei haittaa; sitä paitsi valoisa kesäyö on taianomainen joka tapauksessa, joten kyllä muutaman yön voi kesäaikaan valvoakin.
Ihanaa kesäviikonloppua!
2 comments:
Minä olen itse asiassa toivonut, että jaksaisin valvoa jonkun kesäyön läpi, olisi ihanaa nauttia valosta nyt kun sitä on (en siis halua mitenkään vähätellä unettomuuttasi).
Hyvää viikonloppua!
-mari
Minäkin olen toivonut tuota, kun pidän niin kovasti kesäöistä :) Olen yleensä vain niin väsynyt, että en jaksaisi millään, vaikka kuinka sinnittelisin.
Toivoisin kyllä olevani niitä ihmisiä, jotka nukkuvat missä ja milloin vain, vaikka mitkä huolet painaisivat mieltä. Mutta enpä ole.
Kiitos! Toivottavasti viikonlopusta tulee hyvä :)
Post a Comment