Wednesday, July 30, 2008

Ei-toivottu opiskelija

Olen tyytyväinen: hain opiskelemaan kahteen paikkaan ja molempiin olisin päässyt. Tehtäväkseni jäikin valita vaihtoehdoista mieluisampi ja alkaa valmistautua hurjaan (öh?) opiskelijaelämään. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että otin keväällä selkeän tavoitteen kiikariini, kuukausien päähän, ja määrätietoisesti tallustin tavoitetta kohti. Sain arvokasta kannustusta projektissani, kun uskoni meinasi loppua, mutta nyt voin todellakin myöntää, että tavoitteellisuuteni kannatti. Minä pystyin ja osasin. En ole ihan tyhmä nainen :)

Olen kuitenkin erittäin ei-toivottu opiskelija. Minä olen liian vanha ja minulla on jo tutkinto ja työpaikka. Vien paikan joltain kirkasotsaiselta, tuoreelta ja innokkaalta ylioppilaalta ja opintoni tulevat etenemään hitaasti. En sovi nykyajan kuvioon putkesta sisään ja mahdollisimman pian ulos veromarkkoja tuottamaan. Tosin kyllähän minä "maksan" opintojani, kun teen kuitenkin edelleen myös töitä... Ai niin, mutta eihän opiskelija saisi tehdä töitä, kun sittenhän opinnot venyvät. Taidan olla suorastaan kapinallinen, yhteiskunnan vihollinen! (Miten se tuntuukin näin hyvältä?!)

Minä aikanaan valitsin opiskelupaikkani tarkemmin asiaa pohtimatta. Sittemmin asia alkoi harmittaa ja jäin miettimään: täytyykö sen liian nuorena tehdyn valinnan seurata minua koko elämäni, enkö voisi muuttaa suuntaa myöhemminkin? Voinhan minä ja niin teenkin, vaikka ei se helpolta tunnukaan.

En ymmärrä sitä, miksi päättäjät tuntuvat vähän väliä tuovan esille ajatuksia siitä, että kuinka opiskelua pitäisi nopeuttaa ja tehostaa, jotta saa nopeammin nuoria veronmaksajia (siihen kuuluisaan työvoimapulaan, jota ei tullutkaan). Miettivätkö he, millä kustannuksella tuota tehostamista tavoitetaan? Mitä oikeita hyötyjä ja haittoja siitä on, että esimerkiksi suositaan nuorimpia? Miksi olisi pakko tietää (liian) nuorena ala, jota pystyy ja haluaa tehdä? Miksi myöhemmästä suunnanmuutoksesta pitäisi rangaista? On kauheaa, miten oppimisenkin pitäisi olla mahdollisimman tehokasta, jolloin tilaa omalle ajattelulle ja ajattelun kehittymiselle ei jää aikaa (mikä olisi mielestäni todella oleellista!). Puhumattakaan siitä, että aikaa pitäisi jäädä opiskelun aikaiselle muulle elämälle! Kuka se vielä toivoi, että opiskelijat lisääntyisivätkin ahkerasti?! Hullua menoa.

Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole vielä kovin paha, kun näinkin vanhalle haahkalle (heh) löytyy sentään jotain opiskelumahdollisuuksia. Olen toki tutkaillut läpi erilaiset jatko-opintovaihtoehdot ja todennut, että aikuisille ei oikeasti ole juuri mitään järjellisiä, joustavia ja hyödyllisiä vaihtoehtoja tarjolla (ainakaan minun tilanteessani olevalle). Se on oikeasti sääli. Kyllä minusta opiskelumahdollisuuksia pitäisi olla, jos itseään haluaa kehittää muutenkin kuin itsenäisesti. Kyllähän opittavaa riittää koko elämän ajaksi, ja varmaan aika harva työpaikka on oikeasti sellainen, että (laaja) ammattitaito pysyy yllä. Pelkkää työtä tekemällä helposti vain urautuu yhteen ja samaan.

Minä en aio pyydellä anteeksi sitä, että haluan kehittää itseäni vielä tässä iässä päättäjen toiveiden vastaisesti. Minä kuljen omaa polkuani, sitä, jonka koen juuri nyt itselleni hyväksi. On minulla toivottavasti vielä vuosia edessäkin, jolloin maksan kuluttamaani takaisin, jos siihen mahdollisuus tulee.

4 comments:

Zantsu said...

Eikä kannatakaan pyydellä anteeksi.
Minäkin, kohta kolmekymppinen, aloitan yliopisto-opinnot kuukauden kuluttua. Pitkäaikainen haave.

Tällaisessa ikääntyneessä opiskelijassa on puolensa, tiedätkö. Joskus tuntuu (ei millään pahalla), että nuoret ovat niin kovin lapsellisia ja katsovat asioita vain yhdestä näkökulmasta. Eivät osaa hahmottaa kokonaisuutta, tai kyseenalaistaa asioita. Nielevät purematta tai kaiken pitää olla valmiiksi pureskeltua.

Kun on vähän ehtinyt nähdä maailmaa, niin asioihin saa perspektiiviä. Puhumattakaan siitä, että kun vihdoin on päässyt opiskelemaan sitä mitä oikeasti haluaa, on motivaatio kohdallaan. Eikä päällimmäisenä mielessä (ainakaan minulla) mitkään haalaribileet sun muut härpäkkeet.

Nan said...

Mukava kuulla muistakin, jotka ovat rohkaistuneet toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan :)

Olen samaa mieltä, että meissä vanhemmissa opiskelijoissa on puolensa ja ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla, että kovin nuoret voivat olla hyvinkin lapsellisia. Minä ainakin olin lukion jälkeen ihan toivottoman lapsellinen ja nielin pureksimatta kaiken minulle tuputetun tiedon. Muutenkin näen hyvänä sen, jos opiskelijoissa on erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.

Minullakin on nyt motivaatio ihan eri luokkaa, kun olen saanut jo elämänkokemustakin. Enkä tosiaan usko edes ostavani haalareita, mitäpä niillä ;)

On minulla toki pelkojakin. Pelkään esimerkiksi jääväni yksin, pelkään, että en osaa tutustua muihin opiskelijoihin. Lisäksi toki pelkään aikapulaa.

Anonymous said...

Minä päätin suorittaa lukion aikuisopiskelijana, kun puolittaisena haaveena olisi opiskella lisää. Olen huomannut, että saan lukiosta varmasti nyt paljon enemmän irti, kuin mitä olisin saanut suorittamalla sen peruskoulun jälkeen. On helpompaa ymmärtää ja omaksua uutta tietoa, kun elämänkokemus on kartuttanut sellaista pohjatietoa. Minulla on nyt paljon sellaista tietoa, ymmärrystä ja avarakatseisuutta, josta ei ollut tietoakaan teininä. Opiskelu on huomattavasti antoisampi ja uskoisin että myös hyödyllisempi kokemus.

Onhan se kohtuutontakin, että maailmassa jossa on loputtomasti opiskelumahdollisuuksia, pitäisi tietää 15-vuotiaana mitä haluaa tehdä lopun ikänsä.

Siis eteenpäin vain aikuisopiskelijat! =) Nuoremmat jaksavat pitää yllä hurjan opiskelijaelämän legendaa, joten me voimme keskittyä opiskelemaan, miettimään ja sulattelemaan uusia tietoja ja taitoja.

Nan said...

Olen samaa mieltä, että eteenpäin vain, aikuisopiskelijat! :) Hienoa, että sinäkin päädyit toteuttamaan haaveitasi :)

Opiskelu on tosiaan ihan erilaista nyt, kun on enemmän kokemusta ja pohjatietoa oikeasta elämästä, ja opiskelutaidot ja motivaatiokin ovat ihan toista luokkaa. Nyt esim. näkee selvemmin sen, että mikä suuresta tietomäärästä on sitä oleellisempaa tietoa ja mikä melko turhaa. Lisäksi ymmärrän jotenkin kokonaisuudet paremmin.

Nyt lisäksi näkee selvemmin, että miksi opiskelee ja mitä kannattaa opiskella. Siten itse opiskelukin on antoisampaa. Joten ei tosiaan kuin rohkeasti eteenpäin opintiellä! :)