Wednesday, November 11, 2009

Energiaa ja työturhautumista

Piristyminen on kiva asia. On mukavaa, kun jaksaa tehdä asioita, on kiinnostavia mietinnän kohteita ja energiaa riittää... mutta entä sitten, kun arkipäivään kuuluu monta tuntia, jolloin energiaansa ja tarmoansa ei pääse purkamaan?

Minua turhauttaa. Työmääräni ei vastaa työtuntejani (eli työtä on toisinaan liian vähän) ja osa työstä on sellaista, että apinakin tekisi sitä banaanipalkalla. Siinä onkin sitten mukava pursuta energiaa ja tarmoa tehdä vaikka mitä :( Potkisinko esineitä, vääntelisinkö naamaa, päästäisinkö omituisia ääniä?

Lisäksi minulle tulee äärimmäisen huono omatunto, jos valitan vähääkään työelämään liittyen, kun minunhan pitäisi olla kiitollisuudesta pyöreä ja soikea, kun minulla on työ (tai siis toimeentulo). Olenkin kiitollinen, mutta välillä en voi olla uhraamatta ajatusta sille, miten minä elämäni tunteja käytän. Olisi oikeasti mukavaa kokea tekevänsä sellaista työtä, mikä sopisi minulle, millä olisi merkitystä ja jonka tuloksen jotenkin havaitsisi. Sen sijaan katselen mielenkiintoisimpien töiden valumista sosiaalisesti taitavammille, kaveerauksen osaaville ihmisille ja koen naamani vääntelyn olevan päivän suurin anti ja saavutus. Turhauttaa.

Piristyminen ja/tai turhautuminen on tuonut tullessaan myös sen, että sanaisen arkun avautumisen kontrollointi on heikentynyt, toisin sanoen suustani pomppii erilaisia otuksia ilman, että välttämättä ehdin puuttua asioiden kulkuun. Työelämässä on kuitenkin äärimmäisen tärkeää punnita jokainen sanansa viimeisen päälle tarkkaan, ennen kuin mitään menee möläyttämään. Jokainen sanottu sana näyttää nimittäin punovan sosiaaliseen verkkoon lisää säikeitä, joista on jatkossa joko haittaa tai hyötyä. Hys, kannattaa olla siis hiljaa ja sanoa vain harkittuja asioita ja ennen kaikkea sellaisia, joiden tietää olevan jo etukäteen hyväksyttyjä. Hys.

On vaikea keksiä, miten töissä voisi purkaa intoaan ja tarmoaan, kun sitä ei töihin saa purettua. Koko ongelmani tuntuu lähinnä vain omituiselta.

4 comments:

Anonymous said...

Hmm. voisitko käyttää ylijäävää työaikaa johonkin itsellesi hyödylliseen, mitä olisi mahdollista tehdä työpaikalla? Tekisit hommat nopeasti ja lopun aikaa käyttäisit omiin asioihin, sikäli kun se on työpaikalla mahdollista?

Maria

Nan said...

Jotenkin näin olen yrittänyt toimiakin, tosin mahdollisuuksien rajoissa. Tehokkaasti työt pois alta ja sitten jonkin mielenkiintoisemman askareen pariin. Tulee vain jotenkin huono omatunto, jos työaikaa käyttää "väärin". Tosin, olen etsinyt ratkaisua tilanteeseen sitä saamatta, joten sikäli voin suorastaan hyvillä mielin keskittyä nyt niihin asioihin, jotka koen oleelliseksi, sen jälkeen, kun pakolliset on hoidettu. Kai tämä tästä.

Anonymous said...

Turha kokea huonoa omaatuntoa, vaikka se on tietysti ymmärrettävää. Jos olet niin nopea ja ahkera työntekijä, että saat työt tehtyä lyhyemmässä ajassa, niin sinulla on täysi oikeus käyttää loppu aika haluamallasi tavalla.

Yhtä hyvin voisit lorvia, juoruilla, käydä koko ajan kahvilla ja tupakalla ja tehdä työt hitaammin - monet tekevät näinkin..

Maria

Nan said...

Maria: olet oikeassa. Itse asiassa olen puhunut asiasta esimiehelleni, joten tavallaan ongelma ei ole enää "minun". Jotkut tosiaan käyttävät työaikaansa juoruiluun yms, joten kai minäkin voin välillä tehdä jotain itselleni mieluista työaikana :) Tosin olen kyllä niin tunnollinen, että jos on töitä, haluan työaikana tietty tehdä niitä. Jos ei, niin sitten jotain muuta.

Hyvää viikonloppua! :)