Monday, September 14, 2009

Ratkaisukeskeinen mieli

Minulla on vahvasti ratkaisukeskeinen mieli ja sitä kautta myös ote elämään. Jos vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan ja jatketaan elämää eteenpäin. Simppeliä? Periaatteessa... ainakin joskus. Joskus ei todellakaan.

Pienten ongelmien kohdalla ratkaisukeskeisyys ei ole ongelma, vaan hyvä tapa toimia ja hoitaa asioita pois päiväjärjestyksestä. Suuremmissa, ei niin nopeasti ratkaistavissakin asioissa se on varmaan pidemmällä aikavälillä ihan kelpo toimintatapa, mutta samalla myös aika rasittava. Mieleni kun sattuu olemaan sellainen, että niin kauan kuin sillä on ongelma ratkaistavana, se myös ratkoo sitä. Päivin ja öin.

Siispä nyt kun minulla on suurempi elämääni kokonaisuudessaan (työhöni, asumiseeni yms.) liittyvä ongelmantapainen, niin mieleni ratkoo sitä suurimman osan ajasta. Työni ei ikävä kyllä sido ajatuksiani, joten voin vatvoa ongelmantapaistani koko päivän. Vapaa-ajalla voin harvoin tehdä sellaisia rakastamiani asioita, joissa mieleni olisi sidottu johonkin aidosti kiinnostavaan. Siispä lisää aikaa vatvoa. Ja kun päivät eivät näytä riittävän ongelman ratkaisemiseen, ainahan pähkinää voi purra öisinkin, unissa.

Alan siis olla jo tosi rasittunut. Uuvuttaa, kun mieli suurimman osan ajasta työstää ongelmaa, johon ei ole helppoa ratkaisua. En kuitenkaan pääse tilanteestani irti, kun en vain voi päättää, että nyt asia ei ole mielessäni. Se tulee mieleeni, jos siellä on tilaa, ja ikävä kyllä tympeä arkeni tarjoaa runsaasti tilaa.

Toisaalta olen iloinen, että mieleni vatvoo tilannettani, koska kokemukseni mukaan ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu. Ei aina välttämättä täydellinen, mutta jokin siirto kuitenkin sellaiseen suuntaan, että mieli voi rauhoittua ja elämää voi jatkaa ilman sitä aiempaa ongelmaa.

Haluaisin nyt vain lomaa mieleltäni, edes hetkeksi! Olisi ihanaa kuunnella tuulen huminaa ja antaa mielen olla tyhjä. Olisi ihanaa antaa sielun vain kellua itsekseen, ympäristön (tässä tapauksessa luonnon) rauhan rauhoittamana, puhtaana tauluna, johon piirtyisi vain itselleni mieluisia muotoja, värejä ja hahmoja.

Mutta ei. Arkeni ei tarjoa sitä eivätkä lyhyet hengähdystauot riitä. Siispä ei auta muuta kuin jatkaa ongelman pohtimista.

7 comments:

Hehkuvainen said...

Minä olen päässyt kirjanpidon tunneilla useasti sellaiseen tilaan, että päässä ei liiku yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Ei kovin toivottavaa siinä tilanteessa.

Ymmärrän tyhjän pään tarpeesi. Toivottavasti löydät jotain, joka syrjäyttää hetkeksi vatvottavan asian, tai saat ratkaisun pian että voit lopettaa vatvomisen.

Tyhjyyttä, tyhjyyttä!

Petteri Neuvostotasavaltalainen said...

Uni ei tuu.

Nan said...

Hehkuvainen: pään tyhjyys on joskus tooooosi keventävä ja suotava asia, mutta voin uskoa, että ei oppitunnilla :D

Eiköhän pääni tästä joskus selkene, vaikka siihen aikaa voi mennäkin. Olen ainakin pyrkinyt toteuttamaan rennompaa asennetta ja joskus rentoilu onnistuukin. Muutosta kaipaava mieli ei tosin rentoudu ennen kuin se saa sen muutoksensa, mutta sillä välin voi rentoutua muuten. Opiskeluiloa sinulle! :)

Petteri: Nukkumatti on epäreilu jamppa! Se on niiiiin todettu :( Minä nukuin, mutta väsymykseen sillä ei ollut juuri vaikutusta. Hyviä päivätorkkuja ja ennen kaikkea unia ensi yönä.

korianteri said...

Jos jokin asia on mielessä jatkuvasti, niin se on merkki sen tärkeydestä itselle. Vaikka raskaalta tuntuukin, parempi jatkaa asian pohdintaa, mielestäni, kuin torjua se mielestä. Toki omaa levontarvettaankin on hyvä kuunnella ja yrittää tasapainoilla.

Nan said...

Korianteri: en yritäkään torjua kaihertavaa asiaa mielestäni, vaan käsitellä sitä - mutta mieluusti ei ihan koko aikaa. Aivan kuin mieleni olisi jossain kaaoksessa ja se yrittäisi löytää ratkaisua, jotta pääsisi taas järjestyksen tilaan. Ongelma on vain siinä, että tämä pohdituttava asia ei ole helposti ratkaistava, vaan asiaa on syytäkin miettiä ainakin kuukausia. Siksi "loma" sen pohtimisesta olisi välillä paikallaan, mutta ei mieltään voi käskyttää.

Anonymous said...

Hmm. tuo kuulostaa vähän pakonomaiselta, jos asiaa pitää pohtia koko ajan. Auttaisiko, jos päättäisit etsiä ratkaisua keskittyneesti tietyn ajan päivästä, (vaikka puoli tuntia tai tunnin) kirjoittamalla, tekemällä mind mappeja, googlaamalla, konsultoimalla itseään viisaampia jne. ? Ja sitten muuten yrittäisit relata ja jättää asian lepäämään (tietysti helpommin sanottu kuin tehty). Mutta minkä tahansa asian jatkuva kelaaminen niin, ettei itse voi päättää, kelaako sitä vai ei, on kauhean kuluttavaa eikä välttämättä edes edistä ratkaisun löytymistä.

t. Maria

Nan said...

Maria: en tietenkään tietoisesti pohdi asiaa koko ajan, vaan ennemminkin ajatukseni vaeltavat aina tiettyyn suuntaan, kun niille antaa tilaa. Ikävä kyllä minulla ei ole kovinkaan paljon sellaista tekemistä, joka kahlitsisi ajatukseni, vaan ennemmin minulla on paljon niin tylsää pakertamista, että on suorastaan pakko keksiä jotain mielekästä mietittävää - edes.

Olisi hyvä idea antaa näille mietteille oikein oma aikansa ja muina aikoina yrittää keskittyä muihin asioihin. Se on vain välillä hivenen vaikeaa. Asian ratkominen mindmappien ja muiden ajatuksia selventävien asioiden avulla voisi kyllä auttaa ja selkeyttää. Pitäisi myös olla kärsivällinen ja antaa tällekin prosessille aikansa, vaikka sekin vaikealta tuntuu. Ja luottaa siihen, että ratkaisu löytyy (mielen kaaos johtuu siitäkin, kun pelkään, että ei löydy).