Tunnustus: tuomitsen monia asioita aika helposti hiljaa *mielessäni*. En kuitenkaan sano ääneen mitään (no, juuri mitään) ennen kuin olen mahdollisimman perusteellisesti perehtynyt tuomittavaan asiaan. Aina asioita ei voi penkoa pohjamutia myöten, kun tietoa ei riittävästi ole saatavilla, mutta pyrin siihen, että en läiskisi tuomioita asioiden kylkeen ihan heppoisin perustein ja kuuntelematta osapuolia (jos mahdollista).
Monesti nimittäin tilanteilla ja erilaisilla käytöksillä ja tekemisillä on perustelunsa. Joskus sattuu vahinkoja ja suusta pääsee sammakoita, mutta ei ne välttämättä lopullisesti murenna sitä, mitä siellä ihan pohjalla on. Tilanteet ovat tilanteita ja asioita katselee aina omien (minkälieväristen) lasiensa läpi. Omakin näkemys asiasta on siis ainakin jossain määrin aina tulkinta ja tulkinta voi olla vääräkin.
Niin, yritän tässä siis selittää sitä, että mielestäni jotkut ihmiset tuomitsevat toisia ihmisiä, tilanteita tai tekemisiä ihan käsittämättömän helposti. Jokin asia näyttää joltakin --> tuomio --> oman käytöksen muuttaminen (johon voi liittyän jonkinlainen toiselle kohdistuva rangaistus). Ilman minkäänlaista asioihin perehtymistä. Ilman, että asianosaisilta kysellään mitään. Ilman, että tunnetaan tilannetta ja tapahtumia. Ilman, että enää muistettaisiin asiaan liittyvää aiempaa hyvää. Yksi tilanne --> lopullinen tuomio. Se siitä.
Minua moinen on alkanut ärsyttää. Tuomitseminen on helppoa, mutta tuollainen summittainen tuomioiden läiskintä ihan mututuntumalla on ihan käsittämättömän epäreilua siinä vaiheessa, kun sillä vaikutetaan toisen tai toisten ihmisten elämään ja olemiseen.
Silläkin on eroa, louskuttaako leukojaan jostain uutisesta (eli sanoo mielipiteensä johonkin yleiseen asiaan liittyen asiaa pohdiskellen) vai läiskäiseekö tuomionsa jonkun ihmisen kylkeen vain jonkin yksittäisen asian vuoksi ja pitää käsityksensä samana maailman loppuun asti.
Kyllähän tämä vuodatus minulla liittyy johonkin. Olen harmikseni törmännyt joihinkin erittäin tuomitseviin ihmisiin. Ja kyllä, tämä omakin näkemykseni sisältää tuomitsemista. On vain vaikeaa yrittää tehdä itse jotain, kun on tuomio kyljessä ja suljettu ovi edessä.
5 comments:
Tämäkin kirjoituksesi sai miettimään asioita, kuten myös monet edellisesi. Monesti olen tullut huomaamaan, että se lapsille opetettu ajatus siitä, että itse on sitä mistä toisia tuomitsee, pitää aika usein paikkansa.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Tuota opetusta pitääkin pohtia, siinä on nimittäin varmaankin perää.
Sitä kutsutaan projisoinniksi :)
t. Maria
Kelläpä meistä ei olisi - jos ei enemmän niin ainakin vähemmän kuin enemmän mutta kuitenkin - tuota taipumusta. Tilanteillakin on merkitystä. Työkaverin kanssa on parasta tehdä yhteistyötä hyvässä hengessä, vaikka tietäisikin hänen ajattelevan toisin kuin itse ajattelee - vaikkapa poliittisesti. Minusta meillä on kuitenkin velvollisuus sanoa, jos joku toimii selvästi epämoraalisesti - ainakin jos olemma enemmän tekemisissä. Helppoahan se ei ole ja jää helposti tekemättä.
Maria: kiitos tarkennuksesta ;)
Heikki: tilanteella on tosiaan merkitystä. Usein vaikeneminen on hyvä asia (kuten töissä), mutta toki joskus on tärkeää puuttua asioihin tuomitsemalla. Minulle tosin sellainen on aina vaikeaa. Tuntuu aivan siltä kuin minulla ei olisi siihen oikeutta, vaikka olisikin, mutta kai tämä liittyy itsetuntoonkin.
Aiheeton tuomitseminen on äärirasittavaa, mutta on sekin, jos moraalittomuuksiin ei puutu. Tasapainoilua siis tämänkin, mitä hyväksyy ja mitä ei.
Post a Comment