Wednesday, September 02, 2009

Työelämä ei ole elämää

Eräs tuttavani sanoi minulle, että elämää on perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään (illalla ahdistaa jo liikaa seuraava työviikko). Ei muulloin, paitsi tietysti lomilla.

Siinä on oivallisesti tiivistettynä myös omat ajatukseni, koska näinhän se menee. En halua edes ajatella, koska minulla on seuraava loma. Siihen on niin kauan aikaa, että saatan menettää järkeni ennen sitä.

Tässä hieman vertailuja omasta olostani ollessani lomalla ja töissä:

- Töissä: vatsani on sekaisin ja vessan läheisyys on välttämätöntä.
Lomalla: vatsani toimii kuin unelma ja suorastaan ennustettavasti.

- Töissä: selkääni särkee aina toisinaan (onneksi ei jatkuvasti).
Lomalla: selkäsärystäni ei ole minkäänlaista tietoakaan.

- Töissä: nukkuminen on vaihtelevaa (eli välillä hyvää ja välillä huonoa), mutta tuntimäärästä riippumatta aina jotenkin vajaata.
- Lomalla: vähälläkin unella olen pirteä.

- Töissä: väsyttää koko ajan (eli työteho on mitä on) ja illat menee pilalle vielä suuremman väsymyksen vuoksi.
Lomalla: koko päivä on tehokasta aikaa ihan mihin tahansa, koska ei väsytä.

- Töissä: mieliala laahaa pakkasella, mikään ei innosta, ei edes elämä.
Lomalla: elämä maistuu, asiat kiinnostavat, tunnen iloa ja muitakin positiivisia tunteita.

- Töissä: en innostu mistään ja mihinkään en tunne intohimoa. Iltaisin olen liian väsynyt mihinkään. En ole juuri oma-aloitteinen.
Lomalla: olen innostunut, tarmokas ja oma-aloitteinen.

- Töissä: sosiaalinen elämä ei voisi vähempää kiinnostaa (kun ei jaksa).
Lomalla: olisi mukava viettää aikaa ihmisten kanssa (mutta kun ei niitä juuri ole, kun ihmissuhteita ei töiden vuoksi jaksa ylläpitää).

- Töissä: ihmiset ärsyttävät enkä jaksaisi katsella heitä. Suorastaan inhoan joitain työkavereitani ja joskus jopa vastaantulijoita.
Lomalla: ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen aika mukavilta.

- Töissä: tunnen jatkuvaa ulkopuolisuuden tunnetta, enkä koe osallistuvani sosiaalisessa mielessä mihinkään yhteiseen.
Lomalla: mukaviin asioihin keskittyminen vie ajatuksia pois negatiivisista asioista. Läheisten kanssa saa tunnetta sosiaalisesta osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta.

- Töissä: tunnen itseni sosiaalisesti huonoksi.
Lomalla: tunnen itseni sosiaalisesti heikohkoksi, mutta kehityskelpoiseksi ja useimmiten riittävän pärjääväksi.

- Töissä: tunnen itseni huonoksi eikä minulla ole vahvuuksia.
Lomalla: pohdiskelen, miten voisin paremmin hyödyntää vahvuuksiani.

- Töissä: yleisimmät tunteeni (sekä vapaalla, että töissä) ovat katkeruus, kateus, kireys, kiire, inho, viha, epätoivo, uupumus.
- Lomalla: yleisimmät tunteeni ovat vapaus, kiireettömyys, ilo, rauhallisuus, kärsivällisyys, innostuneisuus, uteliaisuus, välittäminen, toiveikkuus.

Olin jo päättänyt, että vähentäisin työelämään liittyvää ruikutustani täällä, mutta en nyt vielä pystynyt venymään moiseen suoritukseen... Tuo äskeinen listani on nimittäin kovastikin itselleni ajatuksia herättävä. Piti saada se ulos.

Ratkaisuahan tilanteeseeni ei nyt ole muuta kuin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää piristyä. Jipii.

8 comments:

Hehkuvainen said...

Loma sopii useimmille ihmisille. Työn teolta ei tässä maailmassa kovin helposti voi välttyä, eikä täydellistä työpaikkaa ole olemassakaan. Ainoa ratkaisu lie se, että yrittää tuoda arkeen mahdollisimman paljon lomaominaisuuksia ja -fiiliksiä. Ja muistaa purkaa pahaa oloaan esimerkiksi blogissaan. Toivottavasti se edes hetkeksi helpottaa.

ipo said...

Amen. Luit mun ajatukset ja onneksi kirjasit ne ylös. Mä en ehdi / jaksa / kykene tällä hetkellä edes bloggaamaan.

Jaksamista sulle arjen loputtomaan harmauteen!

AAMU said...

Aika totaalisen kuilun piirsit kirjoituksellasi. Minä kyllä viihdyn oman pikku yhteisöni kanssa, mutta muuten työ, sen aina vain lisääntyvät älyttömyydet ja niistä papattavat isot pojat (ja tytöt) saavat punaisen raivon, turhautumisen ja voimattomuuden tilaan, että on hätää kärsimässä.

päivänsäde said...

Kyllä vain täälläkin maanantaista perjantaihin mennään aika koomassa ja suorituskeskeisesti, mikä joskus aiheuttaa sen, että jos viikonlopuksi ei ole tarpeeksi mielekästä ohjelmaa iskee perjantai-iltana hetkellinen "mitäs nyt?" -olotila, jossa häilyy sellaisten kysymysten äärellä kuin "mitä haluisin OIKEASTI tehdä juuri nyt? tuota, tätä vai jotain muuta?".

Viikonloppu on palautumista elävien kirjoihin. Valitettavasti tuolloin on myös täynnä ideoita ja suunnitelmia, joita ei jaksa viikolla alkaa toteuttaa. Kuten vaikkapa viikonloppuloma jossain muualla.

trina said...

Hyvin listasit nuo asiat! Itse olen aika kauan ollut nyt työttömänä, enkä muista milloin olisin ollut näin onnellinen. Että silleen... jossain mättää, minun päässä vai työelämässä.

Nan said...

Hehkuvainen: joo, työtä on tehtävä, en sitä sano. Ja totta sekin on, että täydellistä työpaikkaa ei olekaan. Nämä on hyvä aina muistaa, kun on raskasta. Samalla tietty kannattaa järjestää elämänsä muuten mahdollisimman hyväksi ja toki myös työelämäpuolikin, jos mahdollista.

Ipo: kuulostaa rankalta, kun et jaksa blogatakaan. Kiitos! Toivon sinullekin kovasti jaksamista :)

Aamu: sehän on aivan loistavaa, että viihdyt työyhteisössäsi. Minullahan on ongelma siinäkin, kun en viihdy omassani. Meillä on toki muutama oikeinkin mukava ihminen, mutta suurin osa onkin sitten ihan toisenlaista kastia :( Ja tokihan meillä on ongelmia ja älyttömyyttä ylempänä organisaatiossa ja ne tuppaavat valahtamaan aina näppärästi alaspäin.

Päivänsäde: minullekin on tuttua tuo "mitäs sitten?" -olotila perjantaisin, jos mitään tekemistä ei ole. Oikein harmittaa se, että viikonloppuisin jaksaisi suunnitella ja tehdä, mutta sitten, kun niitä suunnitelmia pitäisi viedä viikolla eteenpäin, en jaksakaan. Kaipaisin joskus vaihtelevaa tekemistä viikonlopuille, mutta en jaksa suunnitella :( On tämäkin. Viikonloput menee liiaksi elpymiseen, jolloin muu elämä (eli se oikea elämä) jää minimiin.

Trina: melkein käy kateeksi :) Kyllähän tuo minusta jostain kertoo, jos onnellisimmillaan on työttömänä. Eli siis lähinnä työelämän vaatimuksista. Minun kokemukseni mukaan aika harva viihtyy työelämässä, vaikka oikeasti haluaisi viihtyä, mutta kun ei se ole oikein mahdollista... Olen useammastakin suusta kuullut, että työelämä aiotaan jättää heti, kun se on taloudellisesti mahdollista. Tosi harmi, että työelämä on mennyt noin huonoksi :(

Pohdiskelen näitä asioita siksikin, kun minun on pakko jossain vaiheessa tehdä jotain muutoksia elämääni työelämän osalta... mutta en yhtään tiedä, mihin suunnata. Onneksi ei ole kiire.

Anonymous said...

Minäkin sanon usein, että elän lomasta lomaan tai kesästä kesään. Vaikka työni on mielenkiintoista, vastaa koulutustani, on arvojeni mukaista, suht. hyvin palkattua, ja vaikka tapaan työssäni erilaisia ihmisiä ja saan tehdä hyvää. Olen ajatellut, että myös työni olisi hyvä olla - ajattelussani ja puheissanikin -oikeasti yksi osa omaa elämääni,elämän kokonaisuutta eikä ikäänkuin omasta elämästäni pois. Ehkä minun tulisi alkaa puhua siitä toisella tavalla. Työssäkäyntihän on kuin reunaehto, olosuhde, lähes välttämättömyys, osa "normaalia" elämää.

Miten voin olla onnellinen myös työssä enkä vain lomilla? Ehkä vastaus löytyy asenteesta ja läsnäolosta. Ihminen on tyyni ja onnellinen, kun on rauhassa juuri siinä hetkessä kuin on , ei siis haikaile muualle koko ajan, muuhun tilanteeseen, muiden ihmisten luokse jne. Miten sen opin? Lomalla järven rannalla nuotiolla on helppo olla hetkessä, läsnä tässä ja nyt, seesteisenä. M iten opin sen saman siirtämään työn ja lyhyiden arki-iltojen lomaan, väsyneenä?

Nan said...

Anonyymi: kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! Minusta tuntuu, että olet tosi oikeassa tuossa, että vastaus löytyy asenteesta ja läsnäolosta, erityisesti silloin, kun työn eri osatekijät ovat kunnossa.

En tiedä, miten tuo siirto onnistuu, ehkä hitaasti työstäen? Ehkä töissään ei niin täysin onnellinen tarvitse ollakaan, mutta jos olo olisi edes tyyni ja suht tyytyväinen, sekin voisi riittää. Ehkä jos oppisi olemaan läsnä hetkessä..? Jotenkin työstä olisi hyvä saada edes siedettävä osa oma elämää, koska työskentely on kuitenkin melkeinpä pakollista. Eli päästä jotenkin tasapainoiseen olotilaan, johon pääsee yleensä vain lomilla. Se olotila voisi sitten kantaa läpi elämän... Jos vaikka kokeilisi hiljalleen muuttaa näkökulmaansa ja asennettaan, sitä, miten työhön suhtautuu?

Sinulla työ kuulostaa hyvältä, tasapainoiselta. Siinä on tärkeät osaset kohdillaan. Minultahan puuttuu työn merkitys, sosiaaliset suhteet, vaihtelu ja etenemismahdollisuudet, joten päivät menevät pääni kanssa kamppaillessa. Lisäksi ongelmani on myös se, että eräät haaveeni vaatisivat pitkät vapaat, joihin surkean lyhyet lomat eivät riitä (joka vuosi on kaameat taistelut kalenterin kanssa, että saisin edes jotain kivaa mahdutettua lomiini). Niinpä tunnen katkeruutta, kun isoja haaveita jää elämättä merkityksettömän työn vuoksi.

Nämä työasiat ovat kovin mutkikkaita ja vaikeita!