Varsinkin pimeinä talviaamuina olen usein aamuäreä. Arkipäivinä nousen ylös lähes poikkeuksetta väsyneenä ja tokkuraisena, ja sellaisessa olossa en kaipaa muuta kuin turvallisia ja rauhallisia aamurutiineja ilman mitään erityisvaatimuksia. Kaikki muistettavat asiat kannattaa hoitaa jo illalla valmiiksi, koska yön aikana pääni on vaihtunut (tms.), eikä ihan kaikki johdot ole vielä parin ensimmäisen tunnin aikana kytketty (ainakaan oikein).
Hyvään arkiaamuni kuuluvat siis tietyt rutiinit: aamupala, vaatteiden päälle laittaminen (kannattaa valita vaatteet illalla jo valmiiksi - aamulla tehtävä on huomattavasti haastavampi), pesut (kasvot, hampaat jne.) ja ulkonäön saattaminen siedettäväksi. Olen huomannut, että viimeinen silaus ulkoasuun kannattaa tehdä töissä, kun sade ja tuuli todennäköisesti vain sotkevat olemuksen, erityisesti hiukset. Säästää aikaakin, kun ei tarvitse ensin laittaa hiuksia kotona ja sitten vielä töissä.
Työmatka menee yleensä melko horroksessa. Töissä toivon lähes joka aamu, että mitään turhan vaativaa tai sosiaalista ei olisi heti tarjolla, koska en aamuäreydessäni haluaisi venyä moiseen. Jostain taisin lukeakin, että ennen aamukymmentä työteho olisi heikompi ja täytyy sanoa, että tuo pätee itseeni: en todellakaan ole heti parhaimmillani, vaan vaadin pehmeän aloituksen, enkä todellakaan halua ketään vaatimaan minulta yhtään mitään. Ainahan se ei toki onnistu, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja yrittää olla normaali hymyileväinen itseni.
Viikonloppuaamuina olenkin sitten ihan eri ihminen herättyäni pirteänä. Poissa loistavat äreys ja epäsosiaalisuus. On se kummallista.
2 comments:
Mullakin olis normaalitilassa noin (eli en todellakaan ole aamuihminen), MUTTA mä en ole ollut enää muutamaan vuoteen normaali (oma itseni), vaan olen väsynyt kaikkina muina aikoina paitsi pari aamun tuntia ennen töihin menoa.
Työpäivä pilaa KAIKEN; siksi heräänkin nykyään vapaaehtoisesti ihan sairaalloisen aikaisin. Tosin mulla on usein aamullakin työhommia hoidettavana... Ja työpaikalla alkaa heti tajuton kuumotus – siis samalla sekunnilla kun astun ovesta sisään.
Mä toivon sulle rauhallisia, leppeitä aamuja! :)
Kiitos!
Uh, kuulostaa kamalalta, että olet ollut jo pitkään väsynyt :( Ei niin pitäisi olla! Väsymys saa kestää vain rajatun, lyhyen ajan! (Toisaalta toki voisi niinkin ajatella, että väsymys on joskus parempi kuin ärtymys...)
Minä itse asiassa pidän aamuista: viikonloppuisin olen ehdottomasti ahkerimmillani silloin ja viikollakin teen usein ihan liikaa omia juttuja, jolloin aamutoimet venyvät. Väsymys vain vetää ärtymyksen pintaan.
Pirteämpiä aamuja sinulle ja siedettäviä työpäiviä! (Ei työelämä saisi olla noin kamalaa!)
Post a Comment