Thursday, January 15, 2009

Syyllisen etsintää

Sairastellessa on aikaa, joten katselin digiboksilta ensimmäisen osan sarjasta Katu. Se taisi tulla Yleltä viime viikolla. Osassa oli tosi paljon itseäni hämmästyttäneitä asioita, mutta erityisesti jaksossa korostui ihmisten tolkuton tarve löytää syyllinen ikäviin asioihin (oman yhteisön (perheen) ulkopuolelta) ja tarve kostaa (tilien tasaaminen). Vaikka tuo olikin tv-ohjelma, niin tapahtuupa tuota ihan oikeassa elämässäkin, jos miettii kuinka kiivaasti jotkut halusivat löytää Nokian vesikriisille syyllistä, jota saisivat rangaista. Eikö vipua kääntänyt huoltomies saanut jopa tappouhkauksia?!

TV-sarjassa tapahtuu siis onnettomuus, jolle onnettomuuden uhrin perhe haluaa kiivaasti löytää syyllisen, jota rangaista. Tavallaanhan syyllinen on selvä, mutta kun kyse on kuitenkin onnettomuudesta (naapurin mies ajaa lapsen päälle), niin en voi olla hämmästelemättä: eiköhän ole kuitenkin aika pieni todennäköisyys sille, että mies halusi ajaa lapsen päälle?! Onnettomuus on onnettomuus, ja vaikka koston avulla ehkä voisikin kokea ns. tasaavansa tilejä, ei se muuta itse onnettomuutta ja sen seurauksia miksikään. Se toteuttaa vain yhden (tai useamman) ihmisen itsekkään tarpeen kostaa, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä tai oikeaa iloa. Tosiasiassa yhden ihmisen inhimillinen virhe (onnettomuus), joka voisi tapahtua kenelle tahansa, kostettuna voi aiheuttaa surua ja tuskaa entistäkin suuremmalle, viattomalle joukolle (yliajajan perhe). Eikö kostajalla ole mitään vastuuta?! Ei kai, kun hänhän on se tarinan uhri?! Vai miten päin se menikään?!

Mitä hyötyä siitä siis kenellekään olisi, jos vesikriisin "aiheuttanutta" huoltomiestä rangaistaisiin, kun kyse selkeästi taisi olla inhimillisestä virheestä? Joku muutaman viikon vatsataudissa ollut saisi paremman mielen? Tuntuu, että tuollaisilta syyllisten etsijöiltä on monesti suhteellisuudentaju täysin kateissa. Syyt ja seuraukset pitää selvittää ja jos jotain tahallista tekoa löytyy taustalta, niin toki rangaista syyllistä. Jos kyse on vahingosta, onnettomuudesta, sattumasta, ainoa järkevä ratkaisu on yrittää selvitä, miten parhaaksi näkee.

Luulen kyllä, että kostonhimo ja syyllisen konkretisoiminen ovat ihmisen sisälle rakennettuja ominaisuuksia. Se, mitä oikeaa hyötyä moisesta itsekkäästä kostonhimosta nykyaikana on, on minulle hämärää.

3 comments:

Lipilaarilällykkä said...

"Mitä hyötyä siitä siis kenellekään olisi, jos vesikriisin "aiheuttanutta" huoltomiestä rangaistaisiin."

Kaipa se kuuluu samaan sarjaan kuin funktionaalisiin elintarvikkeisiin hurahtaminen, uskomushoidot, rukoilu sairaiden puolesta, horoskoopit ja niin eespäintaaksepäin.

Ihminen kaipaa hallintaa. Kun huoltojykää rangaistaan, niin ihmisille tulee olo, ettei tämä enää toistu.

Anonymous said...

Muuten hyvä teksti ja olen samaa mieltäkin, mutta tuo Nokian juttu on pakko oikaista. Oli ja on edelleen kysymys enemmästä kuin "muutaman viikon vatsataudista." Jotkut heistä kärsivät esim. reuman tyyppisistä niveloireista kenties koko loppuelämänsä jne.

Mutta kuten totesinkin, sinänsä olen tuosta kostoasiasta täysin samaa mieltä.

Nan said...

Lipilaarilällykkä: hallinnan tunne on tärkeää. Yleensähän niin ajatellaan, että rangaistuksesta seuraa se, että asiaa ei tapahdu enää ikinäkoskaan, mutta tässä kyllä kompastutaan omaan näppäryyteen: onnettomuuksia ei voi hallita, ei edes näennäisellä epäonnen tasaamisyrityksillä.

Anonyymi: olet oikeassa. Ei ollut tarkoitus vähätellä likaisesta vedestä saatuja vaivoja, onnekkaimmat taisivat selvitä vain vatsataudilla, mutta tiedä mitä epäonniset saavat kantaa mukanaan lopun ikänsä :(