Olen hiljattain lukenut loppuun kaksi kirjaa, joista toinen (jo monta kuukautta kesken ollut) on Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen". Olin vuosia haaveillut sen lukemisesta, tai ylipäätään jonkin Waltarin teoksen lukemisesta, mutta aina se jostain syystä jäi.
Minä pidin kirjasta. Ei se ehkä lukemieni kirjojen parhaimmiston terävimpään kärkeen syöksähdä, mutta pidin kuitenkin tarinasta, joka kertoi Sinuhen elämäntarinan muinaisessa Egyptissä. Kerrontatapa miellytti minua: se oli selkeästi omanlaisensa. Tarina kulki selkeästi ja miellyttävästi eteenpäin, eikä tarinassa jäänyt epäselväksi se, miten helppoa elämänkulussa on tehdä virheitä. Tarina oli ehjä ja mielenkiintoinen, ainoaksi tylsäksi kohdaksi koin loppuosan pitkän sotakuvauksen.
Toinen joulun aikaan lukemani kirja on Yann Martelin "Piin elämä". Siinä nuori, intialainen poika viettää merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta. Kirjan kuvaus kuulostaa niin uskomattomalta, että sikäli tartuin opukseen suurella mielenkiinnolla.
Kirja tempaisi mukaansa heti alusta alkaen, joten luin sen läpi ihan muutamassa päivässä, kun joulunpyhinä oli aikaa. Tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja kuvaa hyvin sen, että kun on kyse hengissäselviämisestä, ihminen keksii monenlaisia keinoja selvitä ja ratkaista pulmia. Jotenkin koin, että kirjassa oli jotain hauskaakin vivahdetta, kun päähenkilö pohti suurta ongelmaansa nimeltään tiikeri. Tokihan tiikeri samassa veneessä on iso ongelma, kirjaimellisestikin.
Tarinan tapahtumapaikka on suurimmaksi osaksi pelastusvene, silti se ei käynyt tylsäksi. Kuvaus oli mielenkiintoista, ja vaikka kirja ei sinällään mitään uusia ajatuksia juuri herättänytkään, niin silti jäin pohtimaan elämää ja hengissäsinnittelyä aidosti niukissa, ankeissa ja kenties vaarallisissakin olosuhteissa. Ihminen on kekseliäs, mutta ei loputtoman sinnikäs.
Käsittääkseni kirja on voittanut jotain palkintojakin, mutta minuun iski nimenomaan tarina. Se on hyvä ja mielenkiintoinen, suosittelen.
6 comments:
Piin elämä on yksi kirja lukulistallani. Kerran jo sitä hipelöinkin käsissäni, mutten jostakin syystä napannut mukaan. Suosittelusi vaikuttaa varmasti ensi kerralla, kun tähän törmään.
Sinuhen luin eka kerran 16-vuotiaana kesällä laiturilla ja olin aivan myyty. Sen jälkeen olen lukenut sen toistamiseen sekä kuunnellut äänikirjana. Waltari on vain niin mahtava.
Nyt on muutes menossa äänikirjana Mikael Hakim (Karvajalan jatko-osa). Myös nämä luin joskus pikkurouvana. Maistuvat oikein hyvin äänikirjana jälleen.
Mielestäni Piin elämä oli aika helppolukuinen ja nopea, joten nappaa se ihmeessä joskus kirjastosta mukaasi!
Sinuhe olikin sitten erilaisempi lukuelämys ja nimenomaan elämys. Pidän siitä todella paljon, vaikka voisin sanoa parempiakin kirjoja ja tarinoita lukeneeni.
Olen tuota Karvajalka-sarjaakin ajatellut lukulistalleni, mutta sekin on vielä jäänyt kiireiden jalkoihin. Tuntuu, että on ihan liikaa kirjoja, joita haluaisi lukea!
Hauskaa, että pidit Piin elämästä :). Ja minun tulisi tosiaankin sivistää itseäni jossain vaiheessa niin että lukisin Sinuhen. En vain ole siihen ryhtynyt, en tiedä miksi. Ehkäpä sitten kun yöpöydällä odottavat kirjat on luettu.
Hehkuvainen: Kiitos tosiaan hyvästä vinkistä.
Niinhän se taitaa olla, että luettavien kirjojen pino ei useinkaan hupene :) Suosittelen kyllä Sinuhea joskus luettavaksi, vaikka voin kuvitella, että on ihmisiä, jotka eivät siitä pidä. On se omalla tavallaan kuitenkin aika raskas ja pitkäkin luettavaksi, mutta kuitenkin omallalaillaan mielenkiintoinenkin. Minulla sen lukeminen kesti noin puoli vuotta, joten voi sitä hiljalleenkin kahlata läpi :)
Niin ja ne äänikirjat ovat yksi vaihtoehto. Automatkalla, keittiö- tai silitystöitä tehdessä tai vain istuskellen.
Muistan joskus nuorena, kun yhtäkkiä ponjasin, että apua, elämäni ei todellakaan riitä kaikkien mieluisten kirjojen lukemiseen. Siksi en käytä pätkääkään aikaa sellaiseen, mikä ei miellytä.
Niin joo, minunkin on pitänyt kokeilla noita äänikirjoja. Ne voisivat olla hyviä kotiaskareita tehdessä tai työmatkalla.
Olen huomannut saman, että huonoihin kirjoihin ei aikaansa kannata tuhlata. Eikä muutenkaan ikävään, tarpeettomaan tekemiseen.
Post a Comment