Tuesday, January 27, 2009

Häiritsevä nykymeno

Minua on viime aikoina ahdistanut tämä nykymeno. Kaikkea karsitaan (varsinkin sellaista, mikä toisi ihmisille hyvinvointia), työtä tarvitsisi tehdä aikaisin, pitkään ja hulluna, on painetta asua kasvukeskuksissa, joissa on liikaa ihmisiä ja betonia ja (ahdas) asuminen on hinnoiteltu pilviin.

Yritykset tavoittelevat vain jatkuvaa kasvua, mikä on ajatuksenakin älytön, ja ennen kaikkea muhkeita voittoja. Rahaa virtaa vain harvoille ja ahneimmille, mutta laman tullessa ruikutetaan valtiolta (eli veronmaksajilta) apuja, mitä ei enää nousukaudella taas sitten enää muistetakaan. Yhteisöllisyys on vain epämääräinen muisto tai kuvitelma samalla kuin ihmiset istuvat yksin betonilähiöissään ahtaissa asunnoissaan. Töitä ei mitenkään riitä kaikille, mutta silti yritetään väkisinkin pitää sairaat ja vanhat työelämän sivussa kiinni (mutta ei siis töissä), ja muutenkin korkeapalkkaisissa töissä hivutellaan ensisijaisesti sitä ikiomaa palkkatasoa kattoon. Sairastaakaan ei kannata, kun ei tiedä, millä aikataululla hoitoa saa ja millaista se on. Onpa kiva olla.

Ei ole mukavaa kuunnella, mitä kaikkea älytöntä päättäjät suunnittelevatkaan. Tokihan osa on varmasti pakollisiakin, kun kaikkeen ei riitä rahaa, mutta kun sitä rahaa tungetaan niin älyttömiinkin asioihin, että on vaikea käsittää ihmisten elämää kurjistavia päätöksiä, jotka usein vielä puetaan johonkin kannustavannäköiseen pakettiin, jota kutsutaan sanalla "kannustin". Pah.

4 comments:

ipo said...

Veit sanat suustani.

Mielenkiintoista on, että -70 luvulla tehtiin monia (ihan oikeasti) myönteisiä uudistuksia, vaikka Suomen talous oli huomattavasti niukemmassa jamassa kuin nyt.

Olen 110%:sesti sitä mieltä, että moni asia lähtee arvoista & tahdosta. Nyt riittävästi tahtoa tuntuu olevan vain suuryritysten omistajilla ja niiden intressejä tukevilla poliittisilla voimilla.

En tiedä miten käännettäisiin yleinen ilmapiiri poispäin tästä kylmästä oman edun tavoittelua korostavasta hengestä, takaisin yhteisen hyvän toivomiseen?

Hehkuvainen said...

Minun täytyy tunnustaa, että olen melko sivistymätön tämän asian suhteen. En tiedä valtakuntamme talousrakenteista tai -suunnista. En osaa esittää parempiakaan ratkaisuja tai kysyä oikeita kysymyksiä. Mutta jopa minä tiedän ettei nykymenolla pitkälle pötkitä, jossain tulee ihmisten ja systeemien sietokyky vastaan. Rakennetaan tornia korkeammaksi ottamalla aineksia perustasta. Ja se on huolestuttavaa :/.

Kultipuppelisusihuppeli said...

Ammoisista ajoista saakka ihmislajia on leimannut uskonnollisuus. Nykyinen kaiken katsominen yksinomaan talouden, kasvun sekä yhteiskunnallisen ja sosiaalisen menestyksen kautta on tämän uskonnollisuuden ilmentymää. Tässä ilmiössä rationaalisuuden (pyrkiminen kohti todellisten tarpeiden täyttämistä) on korvannut irrationaalisuus (sokea ja koohkaava laumakäyttäytyminen materian, kehityksen ja kasvun ympärillä).

Mutta niin kuin uskonnoilla on tapana, tämäkin uskonto murtuu ja muuttuu. Jos ei sosiaalisessa prosessissa niin sitten käytännön pakon edessä. Huonommat ajat ovat edessä, mutta ne tuovat tullessaan myös terveemmät arvot - sellaiset, jotka muistavat taas ihmisen.

Nan said...

Ipo: minustakin tuntuu, että aiemmin, kun oli aidosti niukempaa, panostettiin enemmän oikeisiin tarpeisiin ja arvoihin, ja tuli tosiaan monia myönteisiä uudistuksia. Nyt ero hyväosaisten ja huono-osaisten välillä vain kasvaa ja keksitään keinotekoisia tarpeita, jotta jotkin (mitkä?) rattaat pyörisivät. Lisäksi kun on saanut paljon (ahneet henkilöt), niin pitää saada vielä enemmän ja enemmän ja ainahan se on jostain pois. Minulla ei ole aavistustakaan, miten kelkan saisi käännettyä niin, että kylmä oman edun tavoittelu vaihtuisi yhteisen hyvän edestä toimimiseen... utopiaa?

Hehkuvainen: En minäkään tiedä mistään juuri mitään ja koenkin, että ei pitäisi avata sanaista arkkuaan näistä asioista. On vain vaikea olla hiljaa, kun nykymeno tuntuu pahalta. Toisaalta en usko, että on väärin sanoa tunnepohjalta niin, että tämä ei tunnu oikealta, kun kyllä järjellä ajatellenkin tajuaa jo jotain...

K: olen samaa mieltä tuosta irrationaalisuudesta. Kai kehitys on mennyt siihen suuntaan senkin vuoksi, kun yhä useammalla perustarpeet tulee täytettyä. Ehkä ihmiseen on rakennettuna se, että jotain tarpeita pitää olla, joita tyydyttää. Toivon myös, että tämä talouden kylmä "uskonto" murtuisi jonain päivänä, vaikka tiedänkin tien olevan vaikea. Ei näin voi jatkua, koska iso osa ihmisistä voi huonosti - ainahan epäkohdat ovat synnyttäneet kapinointia.