Minullahan on ollut naapureita, jotka ovat häiriköineet tavalla tai toisella naapureitaan. Viime aikoina on ollut rauhallisempaa, mikä on ollut erittäin mieluisa suuntaus.
Juttelin tässä eräänä päivänä erään häiriötä silloin tällöin aiheuttavan naapurini kanssa, kun törmäsin häneen käytävällä. Yritin välttää hänet, niin kuin yleensä, mutta tällä kertaa hän seurasi minua varastokopperoille avaten oven ystävällisesti, kun kanniskelin tavaroita. Naapurini aloitti jutustelun.
Hän jutteli ja jutteli ja aiheet rönsyilivät nopeassa tahdissa niin, että en oikein mukana pysynyt. Hän on kuitenkin ilmeisesti huomannut aiemman välttelyni, koska hän kyseli moneen kertaan, että pelkäänkö häntä. Aluksi tuntui valehtelulta sanoa, että en pelkää, mutta sitten tajusin, että ei minulla ole mitään syytä pelätä häntä. Hänhän on vain ihminen, niin kuin minäkin, eikä hänellä ole keinoja murtautua kotiini. Eikä hänessä ole mitään sellaista, että voisin kuvitella hänen jotenkin hyökkäävän kimppuuni.
Sanoin siis, että en pelkää. Hän kertoili perheestään ja naapureistamme (menneistä ja nykyisistä) pitkät tovit. Osa jutuista oli toki... hmmm... varsin "mielenkiintoisia", mutta minulle on sinällään ihan sama, ovatko ne totta vai ei, koska mitään uhkaavaa niissä ei ollut. Hän vielä lopuksi vannotti minulle, että häntä ei tarvitse pelätä, toivotti tsemppiä ja meni pois. Toivotin muistaakseni jotain samaa. Jäi hyvä mieli.
En odota, että meno hänen osaltaan rauhoittuisi, mutta nyt ymmärrän paremmin sen, jos jotain ääntä ja häiriötä hänen taholtaan tulee. En usko, että hän täysissä järjissä ollessaan aiheuttaa mitään ongelmaa - jos jotain kuuluu, sille on selityksensä. Nyt on sellainen olo, että kotiin on asettunut eräänlainen rauha, kun tämä asia on järjestyksessä. Ei minun tarvitse hänestä häiriintyä, samaa maatahan me kaikki olemme ongelminemme.
On omituista, miten jostakusta voi muodostua pään sisällä uhka, vaikka mitään oikeaa syytä ei olisikaan. On vain kuvitelmat, tulkinnat, pelot ja tiedonpuute, joihin voi jäädä jumiin.
4 comments:
Hei,
Kiva kuulla että pystyt nyt rauhoittumaan tuon naapurin suhteen (vaikuttaako sillä siis olevan pahoja mielenterveysongelmia?). Minkälaisia ne "mielenkiintoiset" jutut olivat?
terv. Maria
Kiva että tilanne ikäänkuin laukesi!
Pidä kuitenkin järkevää etäisyyttä vastaisuudessakin häneen, on mun neuvo.
Samaa mieltä Ipon kanssa, jonkinlainen välimatka on varmaan ihan hyvä säilyttää. Kiva kuitenkin, että sait mielenrauhan asian suhteen. Niinhän se usein on, että pään sisällä kehittää eri tilanteista vaikka mitä pelkoja, mutta kun asiaan saa selvyyttä, pelko hälvenee, tai ainakin saa järkevät mittasuhteet.
-mari
Juu, kiva kun tilanne ainakin pääni sisällä helpottui! (Tosin epäilen, että kyseinen henkilö kävi eilen soittelemassa ovikelloani... voi ei, jos siitä tulee jokin maanvaiva, vaikka vaaraton onkin...)
Maria: joo ne jutut on jotain sellaista tasoa, että hän esimerkiksi epäilee erästä IT-alalla töissä olevaa naapuriamme (en tunne) yhteyksistä rapakontakaisiin lentokoneiden putoamisiin... Hmmm! Luulen siis, että hänellä on mielenterveysongelmia ja viinanhajusta päätellen ehkä myös alkoholiongelma.
Ipo: hyvä neuvo, jota aion ehdottomasti noudattaa!
Mari: joo, koen, että nyt on löytyneet järkevät mittasuhteet tälle asialle, vaikka kyllähän tuon naapurin suhteen on varmaan vielä joskus jotain häiritsevää. Pitää vain hyväksyä se, että hän on naapurini ja hänellä on ongelmia.
Post a Comment