Wednesday, September 16, 2009

Edistysaskeleita leppoisammalla tiellä

Eilen lenkillä ollessani pohdiskelin, miten olen edistynyt elämäni ottamisesta rennommalla otteella. Yllätyin, miten monta asiaa keksin ja jotenkin tuli sellainen olo, että rennompi asenne elämään yleensä voi näkyä monellakin rintamalla samanaikaisesti. Ehkä osittain syynä on myös kyllästymiseni arkeeni, jolloin en jaksa motivoida itseäni tehokkaaksi, ja toisaalta myös yleensäkin rennomman kesäajan jääminen hiljalleen taakseni. Joka tapauksessa, tässä on havaintojani:

Aikatauluttaminen: olen tehnyt maanantaista (siis illasta) kotipäivän. Käyn silloin kaupassa ostamassa ruokatavarat perjantaihin asti, suunnittelen viikon ruoat ja välipalat ja myös kokkaan jotain sellaista, josta saa useamman annoksen ruokaa. Loppuviikon sapuskat ovatkin sitten nopeammin valmistuvia. Lisäksi maanantaisin usein tiskaan, pesen pyykkiä ja hoidan muita kotiaskareita. Loppuviikosta näistä ei sitten tarvitsekaan enää murehtia.

Siivoaminen: olen stressannut vähemmän kotini siisteyttä. Se on toisaalta ollut nyt hyvin helppoa, kun sain vihdoin ja viimein pitkään kestäneen suursiivouksen valmiiksi. Nyt siis riittää vain siisteyden ylläpitäminen, mikä on helppoa, kun joka puolelta ei pursuile tavaroita, ja romppeille on omat paikkansa. Tyhjä lattia on tarvittaessa helppo imuroida.

Liikkuminen: en enää stressaa sitä, että paljonko liikun. Pelkäsin tämän ensin vähentävän liikkumiseni määrää, mutta niin ei ole käynyt. Nyt kun ei tarvitse murehtia, että lenkkeilenkö varmasti riittävän määrän kilometrejä tai jumppaanko varmasti kaikki tärkeät lihakset, olen nauttinut liikkumisesta enemmän. Liikun ehkä jopa useammin, kun voin huoleti mennä vaikkapa ihan lyhyelle kävelylle tai voin pitää kävelyvauhtini hitaana ja katsella enemmän ympärilleni, jos siltä tuntuu (eli olen siirtynyt sykemittari kädessä suorittajasta ympäristöni havainnoijaksi ja nautiskelijaksi, samalla kuitenkin toki liikkuen). Lisäksi olen vaihdellut liikuntamuotoja enemmän, kun ei enää tarvitse suorittaa jotain tiettyä lajia "kunnon kohotuksen vuoksi". Oman fiiliksen ja kropan kuunteleminen tuntuu hyvältä.

Hetken huomioiminen: Jos on kiva sää, menen ulos, vaikka muutakin tekemistä olisi. Ulkoilu on minulle nimittäin erittäin tärkeä keino tuulettaa päätäni. Teen siis enemmän asioita fiiliksen mukaan. En esimerkiksi opiskele, jos ei huvita. Luen kirjaa, jos siltä tuntuu.

Nukkuminen: olen pyrkinyt nukkumaan enemmän. Aina se ei ole onnistunut, kun uni ei tule, mutta olen yrittänyt. Olen muutenkin makoillut enemmän, jos väsyttää.

Opiskelu: olen valinnut opintojani pelkästään kiinnostukseni mukaan. Tämä ei ole vain hyvä asia, mutta toisaalta vaikuttaa positiivisesti motivaatiooni ja jaksamiseeni. Lisäksi olen opiskellut pieniä hetkiä kerrallaan, jolloin vältän loppupaniikkia. Lisäksi olen antanut itselleni luvan vaikka jättää asioita tekemättä, jos näyttää siltä, että jaksamiseni rajat tulevat vastaan.

Työ: tästä ei pitäisi tunnustaa mitään, mutta rennompi asenne on näkynyt töissänikin. Niitä joutuu tosin osittain piilottelemaan... nimittäin töissäni oleva kiire ei ole minusta oikeaa kiirettä (kukaan ei ole hengenvaarassa), joten hommat ehtii kyllä hoitaa... Hoidan kyllä työni, mutta olen suopeampi itselleni, hyväksyn paremmin epätäydellisyyteni ja mahdolliset virheeni. Teen parhaani ja sen on riitettävä.

Ajatukset: mietin hyvin paljon sitä, miten voisin saada elämästäni itseni näköisen. Tämä ei ole helppoa, koska se vaatisi muutoksia nykyiseen elämääni. Mieleni on kuitenkin suuntautunut siten, että elämäni suuntautuisi enemmän itseni näköiseen suuntaan, eli samalla myös rennompaan, vähemmän suorittavaan suuntaan.

---

(Esimerkki siitä, mitä ei kannata tehdä: katselin netistä asuntoja, ihan vain haaveilumielessä. No, eipä olisi kannattanut, löysin nimittäin unelmakämppäni! Aivan ihanaakin ihanampi koti aivan ihanalla paikalla. Halvempikin kuin nykyinen koirankoppini sijainnistaan johtuen, mutta juuri tuollaisella paikalla haluaisinkin asua. Aivan uskomattoman kivan näköinen sisältä ja päältä, vieressä harrastusmahdollisuudet ja metsä. Silti lyhyt matka palveluihin. Aivan ihana. Tuli surullinen olo, kun en voi rynnätä juuri nyt tuollaiseen asumaan, eli ei kannata muistutella itseään haaveistaan silloin, kun juuri ja juuri jaksaa sinnitellä ankeaa arkeaan. Voi katketa selkä siltä viimeiseltäkin sinnittelyltä.)

3 comments:

Huopalintu said...

Paljon olet hienoja oivalluksia tehnyt! Tiedostin tuota listausta lukiessani oman elämäni asioita; niitä missä olen oikealla tiellä ja jotain, missä olisi pohdittavaa. Tuo rennompi ja itseään armahtavampi asenne on kai aika oleellista hyvinvoinnille. Olen huomannut, että siitä ei saa kuin ahdistusta, jos yrittää liiaaksi pingottaa, esim. tehdä kotitöitä kun väsyttää ja haluaisi vaikka lukea. Aina ei tietysti voi ottaa lunkisti, mutta asiat sujuvat paremmin, jos niitä tekee silloin kun fiilis on otollinen.

Hehkuvainen said...

Hienosti edetty, jatka samaan malliin :)!

Nan said...

Trina: näinhän se on, että asiat hoituu parhaiten silloin, kun fiilis niille on otollinen. Usein tosin joutuu ikävä kyllä esim. väsyneenä lukemaan tenttiin tai töissä joutuu tekemään jotain uupuneena ja kiukkuisena, mutta sekin kuuluu elämään... tuollaisten tilanteiden minimoiminen taitaa kuitenkin kannattaa.

Parasta tuossa listauksessa itselleni oli se, että näin oman edistykseni. Joskus tuntuu siltä, että en etene, mutta kyllä niitä askelia on. Toisaalta havaitsin myös sen, että leppoistamista on tapahtunut myös kadonneen arjen suorittamismotivaation myötä. Kun ei huvita suorittaa, en tee. Tiedä sitten, kuinka hyvä asia tämä on pidemmän päälle...

Hehkuvainen: kiitos! :)

Kivaa viikon jatkoa!