Tuesday, September 22, 2009

Hetki rauhoittumiselle

Oloni on hieman parantunut viime viikkoisesta. Viikonloppuni oli melko mukava ja arki ei ole vielä ehtinyt tappaa siedettävää ja hivenen toiveikastakin mielialaa.

Olen toki tiennyt, että itselleen olisi hyvä järjestää hyviä hetkiä, mutta käytännössä en ole oikein osannut. En ole tiennyt, mikä arjessa helposti järjestettävä asia tyynnyttäisi ja keventäisi mieltä. No, nyt olen onnistunut, hieman.

Menin lenkille, mutta en tehnytkään siitä tavanomaista lenkki-ulkona-ja-kotiin-venyttelemään -tyylistä suoritusta, vaan pakkasin alustan, eväät ja kirjan mukaan. Pyörähdin sitten lenkin ihan fiiliksen mukaan ja suuntasin rauhalliselle rannalle, joka osoittautui tähän aikaan vuodesta erityisen rauhalliseksi. Asettelin istumiselle tarkoitetun alustan nurmikolle. Kaadoin termospullosta teetä mukiin ja asettelin naposteltavat esille. Taitoin kirjan auki.

Istuin alas risti-istuntaan ja ihmettelin ihanaa auringonpaistetta, joka paistoi kasvoilleni. Venyttelin fiiliksen mukaan, hörppäsin teetä, katselin ympärilleni. Venyttelin. Luin hieman kirjaa ja kruunasin napostelun teellä, annoin tuulen pyykäistä kasvojani. Välillä oikaisin selälleni ja katselin taivasta. Venyttelin. Kaadoin lisää teetä. Yllätyin, miten kivaa oli.

Mieleni alkoi oikein selvästi havaittavasti keventyä ja piristyä. Luulen, että suurin syy sille oli ulkoiluni, luonto ja rauhallinen ympäristö. Minun on vaikea voida hyvin sisälle sullottuna, mitä nykyelämän kai pitäisi olla.

Suosittelen tuollaista vastaavaa päätöstä normaalille tympeälle lenkille. Näköjään tuollainen hetki voi tehdä ihmeitä, harmi vain, että on juuri se aika vuodesta, että sääolosuhteet alkavat heittää omaa kiusaansa kehiin.

6 comments:

Hehkuvainen said...

Näistähän se, pienistä asioista :). Minä olen luvannut itselleni, että vaikka olisi kuinka kiirettä (ja sitähän on), niin jokaisena päivänä otan hetken vain itselleni. Siis sellaisen hetken, että vain olen. Siis syömistä, ruoanlaittoa, lenkkeilyä ja suihkua ei lasketa sellaiseksi. Vaan sellainen hetki, että voin sytyttää kynttilän ja tuijottaa liekkiä vartin verran. Se tekee ihmeitä :).

Niina said...

Hienoa että olet kokenut onnen hetkiä. Hienosti kirjoitettu, ihan eläydyin mukaan.

Huopalintu said...

Pienetkin mukavien hetkien kokemukset ovat tärkitä, varsinkin silloin, kun on paha olla. Niin olen itse kokenut. Ja niitä hetkiä kannattaa vaalia mielessä ja löytää vähä vähältä lisää. Ja kun oikein tukalaa on, niin unohtaa silloin vaikka ne arkihommat ja hiukka helliä itseään.

Se on kyllä kieltämättä epämukavaa, kun nuo syyssateet ja talven loskat yrittävät hankaloittaa lekottelua ulkoilmassa, pitäisi keksiä jokin kupla ympärille suojaamaan niiltä ;)

Nan said...

Hehkuvainen: erinomainen päätös! Minun on vaikea pysähtyä tuollaiseen hetkeen. Jostain syystä sellainen onnistuu paremmin ulkona luonnon rauhassa, siellä voisin köllötellä mitään tekemättä vaikka kuinka pitkään, mutta sisällä se on ihmeen vaikeaa. Pitää kuitenkin yrittää löytää lisää noita hetkiä :)

Niina: :)

Trina: joo, kyllä noita hetkiä kannattaa yrittää löytää, vaikka kuinka ankealta tuntuisi. Vaikea arkea on jaksaa, jos siitä ei pääse edes hetkeksi irti. Jokin kupla voisi olla kyllä paikallaan, jotta voisi olla paremmin ulkona talvemmallakin :) En tiedä, mikä siinä ulkoilussa onkin niin tärkeää itselleni... hyviä säitä siis odotellessa :)

Anonymous said...

Ihanan rentouttavalta kuulostava retki! Tekisi hyvää minullekin...on ollut todella kiireinen ajanjakso ja nyt tuntuu vaikealta vain olla ja rentoutua. Vaan jospa se tästä!
Vihdoin kerkiää vierailemaan täällä sinunkin blogissa kurkkimassa kuulumisia!
Oikein hyvää loppu viikkoa! "Näkyillään" taasen!

Nan said...

NeitiMistyJ: tervetuloa takaisin :) Lukaisin sinunkin kuulumisesi. Paljon sinullakin on ollut kaikenlaista viime aikoina.

Rauhallista loppuviikkoa!