Thursday, January 29, 2009

Työntekijät kyykkyyn!

Kukaan ei ole varmaan voinut välttyä jatkuvalta uutisvirralta alkavista tai meneillään olevista YT-neuvotteluista. Inhottaa avatakin uutiset, kun tietää, että jotain uutta on taas todennäköisesti sillä rintamalla uutisoitavana. Luulen kuitenkin, että YT-neuvotteluinnokkuudessa juuri nyt on kyse (toki laman ohella) myös ihan lumipalloefektistäkin: kun muutkin, niin meidänkin pitää "säästää", ja silloin "säästetään" usein ensin sieltä helpoimmasta päästä.

Oli ilo katsella aamu-tv:stä (pienehköistä) yrityksistä (ja niiden omistajista), jotka kuulostavat aidosti olevansa sitoutuneita yrityksiinsä ja myös työntekijöihinsä ja heidän hyvinvointiinsa. Tuli sellainen olo, että sentään jotkut tajuavat töiden hoituvan pitkälti työtekijöiden ansiosta ja ymmärtävän sen, että hyvä, kannustava ja reilu työilmapiiri lisää työhön sitoutumista ja parantaa tuloksia. Toisaalta tuli ilmi myös se, että pörssiyhtiöillä on kädet aika sidottu: on pakko tehdä jotain mielestäni epäterveiden voimien (omistajat, osakkeenomistajat, johto) pakottamana, jotta yritys tuottaisi voittoa lyhyellä tähtäimellä. Ei mikään ihme, jos suuret yritykset kahlaavat syvällä suossa, kun pitkäjänteinen kehittäminen ja sitoutuminen puuttuvat.

Minäkin odottelen eräiden ns. "neuvottelujen" käynnistymistä työpaikallani. Se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä, säästövimmahan on ollut toki päällä jo pitkään, millä kai yritetään antaa kuvaa, että väen vähennys ei olisi ensimmäinen keino, vaikka oikeastihan se on. Ilmassa on ollut selkeästi kylmiä virtauksia ja työntekijöiden aliarvostusta jo pitkään, ja sehän luonnollisesti alkaa näkyä: en nimittäin tiedä, mahtaako työkavereistani enää kukaan olla innostunut työstään ja aidosti sitoutunut. Miksi ollakaan, kun meistä on tehty välttämätön paha, jota voi kohdella miten sattuu?

Toki näennäisesti jotain hyvääkin meille yritetään tarjota, mutta en voi välttyä tunteelta, että kyseessä on välttämätöntä pakkoa hoitaa asia ulkoisesti hyvin, jotta tulevaisuudessa löytyisi uusia, innokkaita puurtajia. Miksi näen vain kylmää, rahan ahneuden vääristämää peliä ja sen vuoksi pilattua työntekijöiden potentiaalia ennemmin kuin pakollisia toimenpiteitä tulevaisuuden turvaamiseksi?

Siksi, kun mikään ei riitä, kun rahasta on kyse. Siksi, kun pitkäjänteisyys loistaa poissaolollaan. Siksi, kun työntekijöistä ei aidosti enää välitetä muuna kuin resursseina ja hyvä heitä kohtaan on muuttunut näennäiseksi.

Ei kai tuntemuksetkaan voi ihan väärässä olla.

4 comments:

Hehkuvainen said...

Minusta on ihana se "ketään ei irtisanota"-kampanja, johon pirkanmaalaiset yritykset ovat lähteneet tosi hyvin mukaan. Kerrankin oikeaa toimintaa.

Nan said...

Olen samaa mieltä :) Juuri tuosta oli aamu-tv:ssäkin, sitä katsellessa ja kuunnellessa tuli hyvä mieli. Jotenkin tuli sellainen olo, että ne ohjelmassa mainitut firmat on kaiken kaikkiaan hyvissä ja järkevissä käsissä.

Kyösti said...

Muistuu mieleen omat kokemukset kun silloista työpaikkaani ajettiin alas.

Säästöillähän sitä aluksi perusteltiin, jossain vaiheessa säästäminen jäi kuitenkin taka-alalle. Viimeisten kuukausien aikana edes lakkauttajat eivät puhuneet säästöistä, lakkautuksen syy oli joku epämääräinen tarve järjestellä yrityksen organisaatiota.

Kaikkein pahinta oli kuulla miten entinen esimieheni kävi valehtelemassa meille päin naamaa. Hänen sanomansa oli että mitään ei ole päätetty, jatkakaa töiden tekemistä kuten ennenkin.

Kun päätös lakkauttamisesta sitten tuli, ei mennyt kuukauttakaan kun ensimmäiset pesänjakajat tulivat työmaallemme. Oli mielenkiintoista seurata sivusta miten meille vieraat ihmiset tarkastelivat paikkoja ja suunnittelivat mitä suunnittelivat.

Vainaja ei ollut edes kunnolla kuollut kun pesänjakajat jo saapuivat!

Nan said...

Kyösti: kuulostaa hurjalta, mutta uskon tuota tapahtuvan. Säästöillä on hyvä selitellä yhtä ja toista ja peitellä todellisia aikeita sen taakse. Mielenkiintoista kuulla kokemuksestasi.

Sitä on ainakin liikkeellä paljon, että työntekijöitä aliarvioidaan ja asioita salaillaan. Olen itse hurjan kiitollinen siitä, että omassa työpaikassani sentään huhut lähtevät liikkeelle suht vikkelään, kun jotain on tulossa. Silti epäilen, että jossain suunnitellaan jotain suurempaakin.

Toisekseen jotain muutoksia tapahtuu koko ajan, mutta ne ovat niin hitaita, että niitä "ei huomata". Tai sitten huomataan, mutta jotenkin peitellään, luotetaan, että hitaus vie näkyvyyttä, kun asioihin totutaan.

Valehtelu on kyllä pahasta. Itse seuraan aina tarkkaan ihmisten eleitä ja olemusta, kun jotain ns. ikävää tai muuta suurempaa kerrotaan, että voisiko siellä olla valehtelua taustalla. En kyllä käsitä, miksi ihmisiä halutaan huijata, kun kuitenkin suurin osa tajuaa jotain olevan pielessä. Kai se rahan mahti on niin suuri.

Jokatapauksessa epätietoisuudessa pitäminen, valehtelu, aliarvioiminen ja muu vastaava kohtelu vie työntekijöiltä motivaation ja kiinnostuksen työhön, mikä ei voi olla vaikuttamatta firman toimintaan. Ihme, että se ei kiinnosta.